Äiti minä en halua vielä kuolla - Vainon haavoittavuus lapsen elämässä

Abstract

Pro gradu -tutkimuksessa tutkimustehtävänä on tunnistaa vainon erilaisia haavoittavuuden muotoja lapselle käräjäoikeuden vainotuomioiden kautta. Tutkimusaineisto koostuu 41 Suomen käräjäoikeuden vainotuomiosta, jotka on kerätty vuosina 2014–2017 osana CAPS-hanketta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineiston analyysi perustuu aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu haavoittuvuuden käsitteen ympärille. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan vainoa ekologisen systeemiteorian kautta. Lapsiin kohdistunutta vainotutkimusta on tehty Suomessa ja kansainvälisesti suhteellisen vähän. Vainotutkimus on painottunut lasten vanhempien eron jälkeiseen vainoon ja etenkin naisten kokemuksiin siitä. Tutkimuksen avulla on mahdollista paremmin ymmärtää ja tunnistaa vainoa ja sen haavoittavuutta lapsen näkökulmasta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta muodostui viisi eri vainon haavoittavuuden muotoa. Näitä olivat rakenteellinen, psyykkinen ja emotionaalinen, sosiaalinen, fyysinen sekä kasvuympäristön haavoittavuus. Lapsi voi olla vainon kohteena suoraan tai välillisesti oman vanhemman kautta. Vainon rakenteellisessa haavoittavuudessa korostui se, että vaino on moniulotteinen ilmiö, jota on haastava tunnistaa ja saada loppumaan. Psyykkinen ja emotionaalinen haavoittavuus havainnollistui lapsen ja hänen vanhempansa pelon ja jatkuvan varuillaan olon kautta. Vainon sosiaalisessa haavoittavuudessa korostui lapsen elinpiirin ja sosiaalisten suhteiden kaventuminen. Vainon fyysisessä haavoittavuudessa oli nähtävissä niin fyysinen pahoinpitely vainon uhria kohtaan, omaisuuden rikkominen kuin digitaalinen väkivaltakin. Kasvuympäristön haavoittavuus kietoi sisälleen elementtejä kaikista näistä haavoittavuuden muodoista, mutta erityisesti siinä korostui vainon vaikutus vanhemmuuteen ja lapsen rooli vainon välineenä. Lisäksi esiin nousi vainon vaikutus lapsen ja vanhemman väliseen turvalliseen suhteeseen. Tutkimus piirtää kuvan vainoilmiön moniulotteisuudesta yhteiskunnassa ja sen haavoittavista vaikutuksista lapsuuteen. Tutkimus tukee aiempaa vainotutkimusta vahvistaen lapsen haavoittuvuuden esiintuomista vainoilmiötä tarkastellessa. Lisäksi se lisää ymmärrystä vainoilmiöstä sosiaalisena ongelmana. Tutkimuksella on annettavaa niin sosiaalityön kuin laajemmin sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, sillä vainon tunnistaminen ja vainouhrien auttaminen koskettavat laajasti monia eri sosiaalialan toimijoiden lisäksi muita eri sektoreilla toimivia ammattilaisia.