Vahingonkorvaukselliset vastuuasetelmat rakennusurakoitsijan pääsuorituksen viivästystilanteessa - erityisesti Rakennusurakan yleisin sopimusehdoin YSE 1998 (RT 16-10660) solmituissa rakennusurakkasopimuksissa

Abstract

Rakennusurakassa ajan tuomat vaikeudet ovat usein merkittävässä asemassa. Rakennussuorituksen viivästyminen urakkasopimuksessa sovitusta urakka-ajasta on katsottu olevan yleistä ja viivästysvahinkoihin liittyvien oikeudellisten kysymysten merkitys on todettu kiistattomaksi. Ajan tuomat vaikeudet voivat olla seurausta niin urakoitsijasta kuin tilaajastakin johtuvista syistä. Tutkimukseni kohteena on lainopillista menetelmää hyödyntäen pyrkiä vastaamaan siihen, miten vahingonkorvaukselliset vastuuasetelmat muodostuvat urakoitsijan ja tilaajan kohdalla rakennustyön viivästystilanteessa erityisesti YSE 1998 -ehdoin solmituissa urakkasopimuksissa.

Viivästyksen tapahtuessa olettamana on urakoitsijan vastuu viivästyksestä. Urakan myöhästyessä tilaaja voi ilman näyttöä tuottamuksesta tai aiheutuneesta vahingosta vaatia sopimuksen mukaisen viivästyssakon urakoitsijalta ja urakoitsijan on vastuusta vapautuakseen kyettävä näyttämään, että viivästys on johtunut hänestä riippumattomasta syystä. YSE:n mukaiseen korvausjärjestelmään on kuitenkin luotu mekanismi urakoitsijan täydelle korvausvastuulle, joka edellyttää urakoitsijan toiminnalta vähintään törkeän tuottamuksellista astetta. Tavallisen tuottamuksen tilanteessa epäselvyyttä urakoitsijan vastuun muodostumiselle on aiheuttanut YSE:n mukaisen viivästyssakon ja vahingonkorvauksen välinen suhde, johon tutkielmassa on esitetty perusteltu tulkinta.

Tilaajan viivästysvastuu muodostuu jo lähtökohdiltaan poikkeavasti urakoitsijan vastuuseen nähden. Tilaajan vastuun voidaan nähdä perustuvan tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyöntiin, joka ei tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella rajoittuisi vain YSE:ssä mainittuihin toimiin. Lisää syvyyttä tilaajan vastuun aktivoitumiselle tuo YSE:n menettelytapamääräykset ja etenkin määräysten edellyttämä urakoitsijan huomautuksentekovelvollisuus.

Vastuun perustavan normiston lisäksi tutkimus käsittelee korvattavien kustannusten määrittämistä molempien osapuolten vastuun muodostumista koskien. Tämän osalta voitiin havaita syy-yhteyden ja ennakoitavuusrajoituksen muodostuvan hyvin merkitykselliseksi itsessään vastuun muodostumisen edellytyksinä sekä käsitteiden vaikean hahmotettavuuden vuoksi. Korvattavien kustannusten määrittämisessä suurta roolia näyttelee myös vahinkolajien jaottelu, jonka kautta voidaan lähinnä tunnistaa vaadittavat vahinkolajit. Tutkimuksessa voitiin havaita rakennusurakan kohdalla tarkoituksenmukaisimmaksi määrittää aiheutunut vahinko differenssiteorian ja positiivisen sopimusedun korvaamisen periaatteen mukaan, joskin näiden teoreettisten vahingon suuruutta määrittävien mallien soveltamiseen havaittiin liittyvän käytännön haasteita.