Vahingonkorvaukselliset vastuuasetelmat rakennusurakoitsijan pääsuorituksen viivästystilanteessa - erityisesti Rakennusurakan yleisin sopimusehdoin YSE 1998 (RT 16-10660) solmituissa rakennusurakkasopimuksissa
Juntunen, Antti (2020)
Juntunen, Antti
Lapin yliopisto
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201216101033
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201216101033
Tiivistelmä
Rakennusurakassa ajan tuomat vaikeudet ovat usein merkittävässä asemassa.
Rakennussuorituksen viivästyminen urakkasopimuksessa sovitusta urakka-ajasta on
katsottu olevan yleistä ja viivästysvahinkoihin liittyvien oikeudellisten kysymysten merkitys
on todettu kiistattomaksi. Ajan tuomat vaikeudet voivat olla seurausta niin urakoitsijasta
kuin tilaajastakin johtuvista syistä. Tutkimukseni kohteena on lainopillista menetelmää
hyödyntäen pyrkiä vastaamaan siihen, miten vahingonkorvaukselliset vastuuasetelmat
muodostuvat urakoitsijan ja tilaajan kohdalla rakennustyön viivästystilanteessa erityisesti
YSE 1998 -ehdoin solmituissa urakkasopimuksissa.
Viivästyksen tapahtuessa olettamana on urakoitsijan vastuu viivästyksestä. Urakan
myöhästyessä tilaaja voi ilman näyttöä tuottamuksesta tai aiheutuneesta vahingosta vaatia
sopimuksen mukaisen viivästyssakon urakoitsijalta ja urakoitsijan on vastuusta
vapautuakseen kyettävä näyttämään, että viivästys on johtunut hänestä riippumattomasta
syystä. YSE:n mukaiseen korvausjärjestelmään on kuitenkin luotu mekanismi urakoitsijan
täydelle korvausvastuulle, joka edellyttää urakoitsijan toiminnalta vähintään törkeän
tuottamuksellista astetta. Tavallisen tuottamuksen tilanteessa epäselvyyttä urakoitsijan
vastuun muodostumiselle on aiheuttanut YSE:n mukaisen viivästyssakon ja
vahingonkorvauksen välinen suhde, johon tutkielmassa on esitetty perusteltu tulkinta.
Tilaajan viivästysvastuu muodostuu jo lähtökohdiltaan poikkeavasti urakoitsijan vastuuseen
nähden. Tilaajan vastuun voidaan nähdä perustuvan tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden
laiminlyöntiin, joka ei tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella rajoittuisi vain
YSE:ssä mainittuihin toimiin. Lisää syvyyttä tilaajan vastuun aktivoitumiselle tuo YSE:n
menettelytapamääräykset ja etenkin määräysten edellyttämä urakoitsijan
huomautuksentekovelvollisuus.
Vastuun perustavan normiston lisäksi tutkimus käsittelee korvattavien kustannusten
määrittämistä molempien osapuolten vastuun muodostumista koskien. Tämän osalta voitiin
havaita syy-yhteyden ja ennakoitavuusrajoituksen muodostuvan hyvin merkitykselliseksi
itsessään vastuun muodostumisen edellytyksinä sekä käsitteiden vaikean hahmotettavuuden
vuoksi. Korvattavien kustannusten määrittämisessä suurta roolia näyttelee myös
vahinkolajien jaottelu, jonka kautta voidaan lähinnä tunnistaa vaadittavat vahinkolajit.
Tutkimuksessa voitiin havaita rakennusurakan kohdalla tarkoituksenmukaisimmaksi
määrittää aiheutunut vahinko differenssiteorian ja positiivisen sopimusedun korvaamisen
periaatteen mukaan, joskin näiden teoreettisten vahingon suuruutta määrittävien mallien
soveltamiseen havaittiin liittyvän käytännön haasteita.
Rakennussuorituksen viivästyminen urakkasopimuksessa sovitusta urakka-ajasta on
katsottu olevan yleistä ja viivästysvahinkoihin liittyvien oikeudellisten kysymysten merkitys
on todettu kiistattomaksi. Ajan tuomat vaikeudet voivat olla seurausta niin urakoitsijasta
kuin tilaajastakin johtuvista syistä. Tutkimukseni kohteena on lainopillista menetelmää
hyödyntäen pyrkiä vastaamaan siihen, miten vahingonkorvaukselliset vastuuasetelmat
muodostuvat urakoitsijan ja tilaajan kohdalla rakennustyön viivästystilanteessa erityisesti
YSE 1998 -ehdoin solmituissa urakkasopimuksissa.
Viivästyksen tapahtuessa olettamana on urakoitsijan vastuu viivästyksestä. Urakan
myöhästyessä tilaaja voi ilman näyttöä tuottamuksesta tai aiheutuneesta vahingosta vaatia
sopimuksen mukaisen viivästyssakon urakoitsijalta ja urakoitsijan on vastuusta
vapautuakseen kyettävä näyttämään, että viivästys on johtunut hänestä riippumattomasta
syystä. YSE:n mukaiseen korvausjärjestelmään on kuitenkin luotu mekanismi urakoitsijan
täydelle korvausvastuulle, joka edellyttää urakoitsijan toiminnalta vähintään törkeän
tuottamuksellista astetta. Tavallisen tuottamuksen tilanteessa epäselvyyttä urakoitsijan
vastuun muodostumiselle on aiheuttanut YSE:n mukaisen viivästyssakon ja
vahingonkorvauksen välinen suhde, johon tutkielmassa on esitetty perusteltu tulkinta.
Tilaajan viivästysvastuu muodostuu jo lähtökohdiltaan poikkeavasti urakoitsijan vastuuseen
nähden. Tilaajan vastuun voidaan nähdä perustuvan tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden
laiminlyöntiin, joka ei tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella rajoittuisi vain
YSE:ssä mainittuihin toimiin. Lisää syvyyttä tilaajan vastuun aktivoitumiselle tuo YSE:n
menettelytapamääräykset ja etenkin määräysten edellyttämä urakoitsijan
huomautuksentekovelvollisuus.
Vastuun perustavan normiston lisäksi tutkimus käsittelee korvattavien kustannusten
määrittämistä molempien osapuolten vastuun muodostumista koskien. Tämän osalta voitiin
havaita syy-yhteyden ja ennakoitavuusrajoituksen muodostuvan hyvin merkitykselliseksi
itsessään vastuun muodostumisen edellytyksinä sekä käsitteiden vaikean hahmotettavuuden
vuoksi. Korvattavien kustannusten määrittämisessä suurta roolia näyttelee myös
vahinkolajien jaottelu, jonka kautta voidaan lähinnä tunnistaa vaadittavat vahinkolajit.
Tutkimuksessa voitiin havaita rakennusurakan kohdalla tarkoituksenmukaisimmaksi
määrittää aiheutunut vahinko differenssiteorian ja positiivisen sopimusedun korvaamisen
periaatteen mukaan, joskin näiden teoreettisten vahingon suuruutta määrittävien mallien
soveltamiseen havaittiin liittyvän käytännön haasteita.
Kokoelmat
- Pro gradut [4086]