Automatisoitu päätöksenteko viranomaistoiminnassa : Perusoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatteiden vaikutus automatisoituun päätöksentekoon viranomaistoiminnassa

Abstract

Tämä lainopillinen tutkielma tarkastelee automatisoitua päätöksentekoa viranomaistoiminnassa. Tutkielman tarkoituksena on arvioida niitä kriteerejä, joita noudattamalla automatisoitua päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö täyttää perustuslain ja hallintolain asettamat velvollisuudet oikeusturvan, virkavastuun, hyvän hallinnon periaatteiden ja julkisuuden suhteen. Tutkielmassa tarkastellaan pääsääntöisesti suoraa algoritmipohjaista automatisoitua päätöksentekoa, mutta joitakin huomioita esitetään myös tekoälypohjaisista päätöksentekojärjestelmistä.

Viranomaistoiminnassa on automatisoitu joitakin hallintopäätösprosesseja ilman, että tälle toiminnalle on selkeää lainsäädännöllistä pohjaa. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin, joten nykyiset lailla sääntelemättömät hallinnossa omaksutut ratkaisut ovat ongelmallisia. Varsinainen keskustelunavaus tapahtui eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Verohallintoa koskevan kriittisen lausunnon (EOAK/3379/2019) sekä oikeuskanslerin Kansaneläkelaitokselle osoittaman selvityspyynnön (OKV/21/50/2019) seurauksena. Laillisuusvalvojien sekä perustuslakivaliokunnan esittämien huomioiden seurauksena oikeusministeriössä käynnistettiin vuoden 2020 alussa säädösvalmistelu automaattista päätöksentekoa koskevan hallinnon yleislainsäädännön valmistelusta.

Tutkielmassa arvioidaan erityisesti eduskunnan apulaisoikeusmiehen lausuntoa, oikeuskanslerin kannanottoja sekä perustuslakivaliokunnan automatisointia koskevia lausuntoja. Tutkielmassa tarkastellaan automatisoitua päätöksentekoa suhteessa hallinnolliselle päätöksenteolle yleisesti asetettaviin edellytyksiin sekä mitä lisäedellytyksiä hallintopäätösten automatisoinnille on asetettu. Tutkielman tutkimuskysymys jakautuu seuraaviin osakysymyksiin: millainen automatisoitu päätöksenteko täyttää lainsäädännön ja hyvän hallinnon periaatteiden asettamat edellytykset, onko tarvetta säätää automatisoitua päätöksentekoa koskevaa yleislakia sekä miten automatisoidun päätöksenteon vastuukysymykset on ratkaistava, kun huomioidaan perustuslain 118 §:n asettamat vaatimukset.

Lainsäädäntöpaineeseen on vaikuttanut myös yleisen tietosuoja asetuksen (EU) 2016/679 (GDPR) voimaantulo, koska GDPR:n 22 artikla sisältää automatisoidun päätöksenteon lähtökohtaisen kiellon. Jotta automatisoitu päätöksenteko olisi GDPR:n sallimaa, kansallisessa lainsäädännössä tulee olla tämän sallivat säännökset. Tämän lisäksi GDPR asettaa automatisoidun päätöksenteon sallittavuudelle lisäedellytyksiä, jotka on huomioitava automatisointia koskevassa lainsäädännössä.

Tutkielman tarkoitus on myös ottaa kantaa siihen, tarvitseeko Suomessa säätää automatisoitua päätöksentekoa koskevaa yleislakia. Tämän lisäksi arvioidaan kokonaisharkintaa edellyttävien hallinnollisten päätöksentekoprosessien automatisointia tulevaisuudessa. Yhtenä lainsäädännöllisenä ratkaisuna tarkastellaan automatisointia koskevien kokeilulakien tarjoamia mahdollisuuksia kokemusten saamiseksi hallinnollisen päätöksenteon automatisoinnista