"Erikoistuminen johtaa kuolemaan": Tulevaisuuden ihmisen representaatio elokuvassa Ghost in the Shell

Abstract

Tutkielmassa analysoidaan sitä, minkälainen tulevaisuuden ihmisen representaatio esitetään kyberpunk-elokuvissa. Primaariaineistona on vuonna 1995 julkaistu japanilainen animaatioelokuva Ghost in the Shell (ohjaus Mamoru Oshii, kesto 82 minuuttia). Aineisto on analysoitu lähiluvun menetelmin ja tulkittu visuaalisen kulttuurintutkimuksen viitekehyksessä. Tutkielmassa tarkastellaan tulevaisuuden ihmisen representaatiota konstruktionistisesta lähtökohdasta, eli millaisena ja millaisilla keinoilla tulevaisuuden ihminen esitetään populaarielokuvassa.

Tärkeäksi taustateoriaksi muodostuu Donna Harawayn feministinen kyborgimyytti ja sen ontologia, johon analyysista nousevia väittämiä heijastetaan. Myös erityisesti 1990-luvun kyberdiskurssi nousee määrittäväksi taustatutkimukseksi tutkielmalle. Post- ja transhumanismi ovat olennaisia ajattelusuuntauksia, joiden kehyksien mukaan aineistosta nousevia väittämiä tarkastellaan. Utopian ja dystopian käsitteet vaikuttavat taustalla tutkielman väittämien muotoutumiseen.

Aineistosta nousee väittämiä, jotka on jaettu kolmeen eri osioon. Ensimmäinen osio selvittää tulevaisuuden ihmisen fyysisiä attribuutteja eli väittämä on, että ihmisruumista muokataan teknologian avulla. Kyborgi, eli kyberneettinen organismi, joka mielletään yleensä ihmisen ja koneen yhdistelmäksi, nousee tässä tärkeäksi käsitteeksi. Koneihminen on kaikkivaltainen olento, joka ei tarvitse välttämättä pysyvää kehoa selviytyäkseen hengissä. Toisessa osiossa tarkastellaan henkistä puolta, jossa väittämäksi on muotoutunut, että ihmisyyden perustana on ”ghost” eli mieli. Ihmisen ja koneen rajat hämärtyvät, kun ihmiset tietokoneistavat aivonsa yhdistämällä ne suoraan nettiin kyberaivoimplanttien avulla. Kolmannessa osiossa keskitytään tulevaisuuden ihmisten sosiaaliseen/yhteiskunnalliseen elämänalueeseen eli väittämäksi nousee, että ihminen noudattaa perinteisten sukupuoliroolien määrittämiä valtasuhteita. Kyborgin hahmo antaisi mahdollisuuden harawaylaiseen tulevaisuuteen, jossa dualismit katoaisivat ja todellinen tasa-arvo saavutettaisiin, mutta Ghost in the Shell, kuten monet muutkaan kyberpunk-genren elokuvat, ei juuri tartu tähän vaan esittää koneihmisensä pääasiallisesti perinteisin keinoin voimakkaasti sukupuolitettuina.