Online-rahapelien olosuhteet EU:ssa ja mahdollinen toissijaisuusperiaatteellinen harmonisointitarve kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseksi

Abstract

Euroopan unionin (EU) oikeudellisen järjestelmän ydinpiirteenä voidaan pitää unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä vallitsevaa sisäänrakennettua jännitettä, joka koskee erityisesti harmonisoinnin laajentumista ja toisaalta jäsenvaltioiden sääntelyautonomiaa. Rahapelialaa voidaan pitää erityisen herkkänä ja poikkeuksellisena alana Euroopan unionissa, sillä se ei sisällä alakohtaista sekundäärilainsäädäntöä sen moraalisista, uskonnollisista ja kulttuurisista erityispiirteistä johtuen, mutta samalla EU on luonut kevyeen harmonisointiin pyrkivää soft-law normistoa.

Tutkielman tarkoituksena on ollut muodostaa ensinnäkin pääpiirteinen kuva online-rahapelien laaja-alaisista EU-oikeudellisista olosuhteista ja järjestelytavoista Euroopan sisämarkkina-alueella erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännön kautta. Erityisesti on käsitelty palveluiden vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisvapautta sekä jäsenvaltioiden oikeuksia rajoittaa näitä perusvapauksia. EUT:n luomaa oikeuskäytäntöä voidaan pitää pohjana sille, miten jäsenvaltiot voivat soveltaa lainsäädäntöään.

Toiseksi tavoitteena on ollut arvioida online-rahapelejä koskevan soft-law sääntelyn kehityksen ja annetun suosituksen 2014/478/EU kautta, toteutuuko online-rahapelejä koskevat kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseksi asetetut tavoitteet riittävällä tasolla jäsenvaltioissa. Kolmanneksi tarkoituksena on ollut tutkia tarkoituksenmukaisinta tasoa säännellä online-rahapelejä. Kantavana periaatteena koko tutkimuksen ajan on ollut toissijaisuusperiaate ja mahdollisen toimivaltakynnyksen ylittyminen päämääränä harmonisoivampi sääntely online-rahapelien alalla. Toissijaisuusperiaatteellista perusteltua on myös käsitelty useiden EUT:n päätösten kautta.

Tutkimuksessa on havaittu, että kuluttajansuojan toteutumisessa jäsenvaltioissa on merkittäviä puutteita online-rahapelien rajat ylittävän luonteen sekä pirstaloituneen sääntelyn vuoksi. Samalla on havaittu toissijaisuusanalyysin kautta, että EU:lla olisi perusteet edetä ja luoda pakottavampaa luonnetta omaavaa ja harmonisoivempaa lainsäädäntöä online-rahapelien alalla kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseksi. Tutkielmassa on annettu de lege ferenda tyyppisiä suosituksia siitä, kuinka vallitsevaa oikeustilaa voitaisiin parantaa EU:ssa. Samalla on kuitenkin huomioitu realiteetteja siitä, miksi EU ei käytännössä tule ainakaan lähitulevaisuudessa toimimaan online-rahapelien suhteen.