Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain vaikutus kunnossapitovahinkojen korvaamiseen

Abstract

Tienpitäjänä toimiva Väylävirasto ylläpitää Suomen maantieverkostoa. Osana tätä tehtävää tienpitäjä vastaa myös teiden kunnossapidosta. Kunnossapitoa säätelevä maantielaki uudis-tui ja muutokset tulivat voimaan 1.8.2018. Muutosten myötä lain nimi muuttui laiksi liiken-nejärjestelmästä ja maanteistä. Lain mukaan maantie on pidettävä yleisen liikenteen tarvetta ja väylän liikenteellistä merkitystä vastaavassa kunnossa. Mikäli kunnossapito laimin-lyödään ja tienkäyttäjälle aiheutuu tästä vahinkoa, syntyy sattuneista vahingoista tienpitäjän vahingonkorvausvelvollisuus tienkäyttäjään nähden. Tienpitäjän vastuu perustuu tuotta-mukseen ja teiden ylläpitoon sovellettavan korostuneen huolellisuusvelvoitteen mukaisesti tienpitäjän vastuulla on osoittaa, että se on toiminut lain edellyttämällä tavalla.

Lain uudistumisen myötä kunnossapitoa käsittelevät lain kohdat muuttuivat ja uusi, korke-ampaa hoitotasoa nauttiva runkoverkko määriteltiin liikenne- ja viestintäministeriön asetuk-sella. Lain mukaan kunnossapidon on oltava runkoverkolla korkeatasoista, runkoverkon ulkopuolisilla valta- ja kantateillä hyvätasoista ja runkoverkon ulkopuolisilla seutu- ja yh-dysteillä kunnossapito on sovitettava alueellisen liikenteen tarpeisiin. Kuitenkin se, mitä eri hoitotasoilla ymmärretään liikenteen tarpeen ja väylän liikenteellisen merkityksen kannalta määrittyy urakkasopimusten ja viime kädessä oikeuskäytännön kautta. On kuitenkin varsin todennäköistä, että ainakin runkoverkolla sattuneissa vahingoissa korvauskynnys madaltuu ja entistä pienemmät tienhoidon puutteet johtavat tienpitäjän vahingonkorvausvelvollisuu-teen.