Dokumentointi ja lapsen osallisuus lastensuojelun sosiaalityössä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia dokumentoinnista lapsen osallisuuden ja osallistamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa kuvattiin, millaisia valintoja sosiaalityöntekijät tekevät työn käytännöissä ja dokumentoinnissa lapsen ja nuoren osallisuuden toteutumiseksi sekä selvitettiin hiljaisen tiedon roolia työskentelyssä ja dokumentoinnissa. Sosiaalityöntekijällä on lakisääteinen vastuu dokumentoinnin ja osallisuuden toteuttamisesta sosiaalityössä, minkä vuoksi tässä tutkimuksessa keskityttiin työntekijöiden kokemuksiin. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelumenetelmää käyttäen. Haastatteluun osallistui kolme saman lastensuojelualueen työyksikössä työskentelevää lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Aineiston analysoimisen apuna toimi teemoittelu ja teemojen käsitteellistäminen.

Keskeisimpiä sosiaalityöntekijöiden kuvaamia työssä tehtäviä lapsen osallisuuteen vaikuttavia valintoja olivat tapaamispaikkaan liittyvät valinnat, tapaamiseen osallistuvien henkilöiden valikoituminen, lapsen ja nuoren vireystilan huomioimisen perusteella tehdyt valinnat, menetelmän ja välineiden valinnat sekä menetelmäjoustava työskentely. Asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus johtivat kokemuksissa kirjaamisen toissijaisuuteen. Dokumentoinnin toissijaisuus näyttäytyi valintana, joka mahdollisti asiakkaan aidon kohtaamisen. Asiakkaan aidon kohtaamisen koettiin johtavan asiakkaan osallisuuden näkymiseen myös kirjauksissa. Sosiaalityöntekijöiden valinnan mahdollisuudet osoittautuivat kuitenkin rajallisiksi, sillä sosiaalityöntekijät kuvasivat joutuvansa tekemään valintoja usein resurssinäkökulmasta. Sosiaalityöntekijät kokivat, ettei heillä ole aina riittävästi aikaa toteuttaa työtään osallisuuden ja dokumentoinnin näkökulmasta laadukkaasti ja siten kuin heidän ammatilliset taitonsa sen mahdollistaisivat. Hiljaisen tiedon rooli näyttäytyi tutkimuksessa olemassa olevana, mutta tiedostettavana ilmiönä. Sosiaalityöntekijät pyrkivät työssään tekemään hiljaisen tiedon näkyväksi sekä käytännöissä että dokumentoinnissa.

Tutkimus tuotti monipuolista sosiaalityön kokemustietoa lapsen osallisuudesta ja dokumentoinnista lastensuojelussa: tietoa asiakkaan kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta, kuulluksi tulemisesta ja osallistamisesta dokumentointiprosessissa. Käytännön työ, osallisuus ja dokumentointi näyttäytyivät lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemusten perusteella prosessimaisena vuorovaikutussuhteena. Käytännön työssä tehtävillä valinnoilla nähtiin olevan merkitystä lapsen osallisuuden toteutumisessa niin käytännöissä kuin sitä kautta myös dokumentoinnissa.