Työntekijäsopijaosapuolen määräytyminen säännöllistä työaikaa koskevassa paikallisessa sopimuksessa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on antaa perusteltu ja jäsennelty kokonaiskuva siitä, miten työntekijäsopijaosapuoli määräytyy yleissitovan työehtosopimuksen mahdollistamassa paikallisessa sopimuksessa säännöllistä työaikaa koskien. Tutkielma systematisoi säännöllistä työaikaa koskevan paikallisen sopimuksen työntekijäsopijaosapuolen määräytymisen periaatteita, ja ennen kaikkea tulkitsee voimassaolevia oikeussääntöjä. Työn käsittely painottuu kollektiiviseen työoikeuteen. Tutkimusmenetelmänä toimii lainoppi eli oikeusdogmatiikka.

Paikallinen sopiminen ymmärretään työehtojen asettamiseksi jotain sopimismenettelyä käyttäen yritys-, toimipaikka- tai työpaikkatasolla. Yhdeksi paikallisen sopimisen sopimiskeinoksi ymmärretään valtakunnallisiin työehtosopimuksiin perustuva mahdollisuus sopia toisin työehtosopimuksen määräyksistä. Työaikalain 36 §:n säännös on ainoa laintasoinen säännös, joka mahdollistaa paikallisen sopimuksen tekemisen järjestäytymättömässä yrityksessä yleissitovaan työehtosopimukseen perustuen. Vaikka työntekijäsopijaosapuolivaihtoehdot onkin laintasolla lueteltu tyhjentävästi, nostaa työntekijäsopijaosapuolen määräytyminen ja tämän edustusvallan rajat esiin haasteita ja tulkintakysymyksiä. Keskeisimpänä haasteena voidaan tutkielman mukaan pitää luottamusmiehen tunnistamista järjestäytymättömässä kentässä sekä luottamusmiehen ja työsopimuslain 13 luvun 3 §:n mukaan valitun luottamusvaltuutetun toimimista samanaikaisesti järjestäytymättömässä yrityksessä.

Sopijaosapuoli nykyisen työaikalain 36 §:n mukaisessa paikallisessa sopimuksessa määräytyy lopulta lain, eikä työehtosopimuksen mukaan. Työaikalaki nimenomaisesti mahdollistaa kollektiivisen sopimisen muiden edustajien kanssa, jos luottamusmiestä ei ole valittu. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että järjestäytymättömällä työnantajalla katsotaan olevan parempi kompetenssi säännöllistä työaikaa koskevan paikallisen sopimuksen tekemiseen, kuin järjestäytyneellä työnantajalla, jolla sopiminen voisi estyä luottamusmiehen puuttumisen vuoksi.

Paikallista sopimista tulisi kehittää työpaikkatasolla, koska yrityksillä on paras asiantuntemus niiden kulloisistakin tarpeista. Ensin tulisi mahdollistaa järjestäytymättömälle työnantajalle yleissitovaan työehtosopimukseen perustuen paikallisten sopimusten tekeminen kattavammin. Tämän lisäksi tulisi pohtia eri mahdollisuuksia työntekijäsopijaosapuolen määräytymiselle yleissitovuuskentässä. Paikallisessa sopimisessa on kuitenkin ensisijaisesti turvattava neuvottelutasapainon toteutuminen henkilöstön edustajan kanssa.