Harhaanjohtavuudesta erehdyttämiseen – tutkimus markkinointirikoksen ja petoksen välisestä rajanvedosta
Sipolainen, Janita (2021)
Sipolainen, Janita
Lapin yliopisto
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103278610
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103278610
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee markkinointirikoksen ja petoksen välistä rajanvetoa. Tutkielmassa selvitettäviä kysymyksiä ovat markkinointirikoksessa tarkoitettujen totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen sisältö ja se, milloin näiden tietojen antamisessa on kyse petoksen tunnusmerkistön täyttävästä erehdyttämisestä tai erehdyksen hyväksikäyttämisestä. Lähdeaineistona on käytetty lakia, lain esitöitä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Markkinointirikoksesta on olemassa ainoastaan kaksi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua ja tämän vuoksi tutkielmaa varten on pyydetty hovioikeuksien antamat markkinointirikosta koskevat ratkaisut sekä ratkaisuja muutamista käräjäoikeuksista. Markkinoinnin jatkuva lisääntyminen tuo mukanaan myös erilaisten tietojen antamista markkinoinnissa. Samalla tämä luo mahdollisuuden tehdä petos uudessa ympäristössä. Markkinointirikosta ei ole aiemmin tutkittu ja tämän vuoksi tutkielman tarkoituksena on selvittää näiden kahden rikoksen tulkintaa oikeusdogmatiikan menetelmin.
Markkinointirikoksen tunnusmerkistönmukainen menettely täyttää vain harvoin samalla petoksen tunnusmerkistön. Tästä voi kuitenkin olla kysymys silloin, kun annetaan esimerkiksi kahdenvälisessä keskustelussa tietoja markkinoinnin kohteena olevasta hyödykkeestä. Ultima ratio -periaatteen mukaisesti rikosoikeutta tulisi käyttää vasta viimesijaisena keinona ja sen vuoksi on tärkeää tehdä rajanvetoa rikosoikeudellisen ja siviilioikeudellisten seuraamusten välillä. Elinkeinoelämässä markkinointirikos ja petos voivat ilmetä muun muassa elintarvikepetoksina ja tuoteväärennöksinä. Petos voidaan tehdä myös käyttämällä hyväksi markkinointia, kuten laskun muotoon laadittuina tarjouksina.
Petoksesta tuomitseminen markkinoinnissa annettujen tietojen vuoksi on harvinaista. Hovioikeuksissa käsitellyistä 11:stä markkinointirikosta koskevasta ratkaisusta ainoastaan kahdessa on ollut arvioitavana törkeän petoksen ja yhdessä tavallisen petoksen tunnusmerkistö. Tutkimuksesta ilmeni, että markkinointirikoksessa oleva harhaanjohtavuus ja petossäännöksessä oleva erehdyttäminen sisältävät hyvin paljon samankaltaisuuksia. Molemmissa tieto voidaan katsoa harhaanjohtavaksi, vaikka se olisikin totuudenmukainen. Harhaanjohtavana voidaan pitää eri tavalla puutteellisia ja totuudenvastaisia tietoja. Annetuista tiedoista muodostuvalla kokonaiskuvalla on ratkaiseva merkitys.
Markkinointirikoksen tunnusmerkistönmukainen menettely täyttää vain harvoin samalla petoksen tunnusmerkistön. Tästä voi kuitenkin olla kysymys silloin, kun annetaan esimerkiksi kahdenvälisessä keskustelussa tietoja markkinoinnin kohteena olevasta hyödykkeestä. Ultima ratio -periaatteen mukaisesti rikosoikeutta tulisi käyttää vasta viimesijaisena keinona ja sen vuoksi on tärkeää tehdä rajanvetoa rikosoikeudellisen ja siviilioikeudellisten seuraamusten välillä. Elinkeinoelämässä markkinointirikos ja petos voivat ilmetä muun muassa elintarvikepetoksina ja tuoteväärennöksinä. Petos voidaan tehdä myös käyttämällä hyväksi markkinointia, kuten laskun muotoon laadittuina tarjouksina.
Petoksesta tuomitseminen markkinoinnissa annettujen tietojen vuoksi on harvinaista. Hovioikeuksissa käsitellyistä 11:stä markkinointirikosta koskevasta ratkaisusta ainoastaan kahdessa on ollut arvioitavana törkeän petoksen ja yhdessä tavallisen petoksen tunnusmerkistö. Tutkimuksesta ilmeni, että markkinointirikoksessa oleva harhaanjohtavuus ja petossäännöksessä oleva erehdyttäminen sisältävät hyvin paljon samankaltaisuuksia. Molemmissa tieto voidaan katsoa harhaanjohtavaksi, vaikka se olisikin totuudenmukainen. Harhaanjohtavana voidaan pitää eri tavalla puutteellisia ja totuudenvastaisia tietoja. Annetuista tiedoista muodostuvalla kokonaiskuvalla on ratkaiseva merkitys.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4449]