Luokanopettajien käsityksiä temperamentista ja sen merkityksestä opettajuuteen
Vaara, Laura (2021)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021050328368
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021050328368
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena oli kuvata luokanopettajien käsityksiä temperamentista ja sen merkityksestä opettajuuteen. Tutkimukseeni osallistui viisi luokanopettajaa. Tutkimusaineistoni koostui luokanopettajien litteroiduista haastatteluista, joiden lähtökohtina toimivat Dunderfeltin laatiman kyselyn tulokset ja luokanopettajien omat arviot saamistaan tuloksista. Haastattelemani luokanopettajat edustivat jokaista väriä Dunderfeltin määrittelemistä, neljästä temperamenttityypistä, mikä kuvasi opettajien temperamenttien erilaisuutta suhteessa toisiinsa. Luokanopettajien temperamenttien erilaisuus mahdollisti tutkimukseni käsitysten kirjon ja myös laajemman perspektiivin tutkittavaan ilmiöön.
Tutkimukseni edusti fenomenografista lähestymistapaa, jonka keskiössä ovat ihmisten laadullisesti eroavat tavat kokea ja käsittää ilmiöitä. Analyysiprosessissani muodostin neljä kuvauskategoriaa, jotka jäsentelivät käsitykset selkeiksi ja yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi, sekä muodostivat tutkimuskysymykseeni vastaavan tulosavaruuden: käsitykset temperamentista, käsitykset temperamentin merkityksestä vuorovaikutustilanteissa, käsitykset temperamentin merkityksestä työskentelytapoihin, sekä käsitykset temperamentin merkityksestä opettajuuteen.
Luokanopettajat määrittelivät temperamentin synnynnäiseksi käytöstä, ajattelua sekä tunteita ohjaavaksi osaksi ihmisen persoonallisuutta. Tutkimustulosteni perusteella voidaan todeta, että luokanopettajat kokivat oman temperamentin hyvin merkitykselliseksi ja näkyväksi osaksi omaa opettajuuttaan. Temperamentin merkitys tunnistettiin niin vuorovaikutustilanteiden, kuin omien työskentelytapojenkin osalta olennaiseksi omaa opettajuutta määritteleväksi tekijäksi. Opettajat kokivat oman temperamenttinsa vaikuttavan opettajuuteensa, mutta toisaalta opettajuuden tunnistettiin muovaavan vastavuoroisesti omaa temperamenttia. Omien temperamenttipiirteiden tunnistettiin asettavan niin haasteita ja kehittämiskohteita, kuin myös vahvuuksia omalle opettajuudelle riippumatta siitä, millaisena oma temperamentti koettiin.
Tutkimukseni edusti fenomenografista lähestymistapaa, jonka keskiössä ovat ihmisten laadullisesti eroavat tavat kokea ja käsittää ilmiöitä. Analyysiprosessissani muodostin neljä kuvauskategoriaa, jotka jäsentelivät käsitykset selkeiksi ja yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi, sekä muodostivat tutkimuskysymykseeni vastaavan tulosavaruuden: käsitykset temperamentista, käsitykset temperamentin merkityksestä vuorovaikutustilanteissa, käsitykset temperamentin merkityksestä työskentelytapoihin, sekä käsitykset temperamentin merkityksestä opettajuuteen.
Luokanopettajat määrittelivät temperamentin synnynnäiseksi käytöstä, ajattelua sekä tunteita ohjaavaksi osaksi ihmisen persoonallisuutta. Tutkimustulosteni perusteella voidaan todeta, että luokanopettajat kokivat oman temperamentin hyvin merkitykselliseksi ja näkyväksi osaksi omaa opettajuuttaan. Temperamentin merkitys tunnistettiin niin vuorovaikutustilanteiden, kuin omien työskentelytapojenkin osalta olennaiseksi omaa opettajuutta määritteleväksi tekijäksi. Opettajat kokivat oman temperamenttinsa vaikuttavan opettajuuteensa, mutta toisaalta opettajuuden tunnistettiin muovaavan vastavuoroisesti omaa temperamenttia. Omien temperamenttipiirteiden tunnistettiin asettavan niin haasteita ja kehittämiskohteita, kuin myös vahvuuksia omalle opettajuudelle riippumatta siitä, millaisena oma temperamentti koettiin.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]