Hallinta maakunta- ja sote-uudistuksessa: Hallinnan analytiikan tutkimus pääministeri Juha Sipilän hallituksen esityksistä maakunta- ja sote-uudistuksesta

Abstract

Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä on aktiivisesti pyritty uudistamaan vuodesta 2005 lähtien, kuitenkaan siinä onnistumatta. Viimeisin epäonnistunut yritys oli pääministeri Juha Sipilän hallituksen esitys maakunta- ja sote-uudistuksesta. Sipilän hallituksen rakenneuudistusyrityksessä esitettiin perustettavaksi uusi julkisen hallinnon taso, maakunnat, joille vastuu sote-palvelujen tuottamisesta olisi asetettu. Lisäksi sote-palvelujen tuottamisen tapa olisi uudistettu valinnanvapausmallin muodossa.

Tässä tutkielmassa selvitetään miten hallinta ja vallankäyttö muotoutuvat Sipilän hallituksen esittämässä sote-palvelujen rakenneuudistuksessa. Aineistonani käytän Sipilän hallituksen esityksiä maakunta- ja sote-uudistuksesta sekä valinnanvapausmallista. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu Michel Foucault’n vallan ja hallinnan analyysistä sekä Foucault’n tutkimuksista liikkeelle lähteneestä hallinnan analytiikan teoriasta. Hallinnan analytiikan teorian ja tarkemmin uusliberaalin hallinnan käsitteiden avulla aineistosta on pyritty paikantamaan eri subjektiuksia ja hallinnan tekniikoita, joiden kautta esitetyt hallintapyrkimykset oikeutetaan. Hallintapyrkimyksistä on näin mahdollista havaita hallinnallisen järkeilyn tyylejä, joiden avulla hallinta ja vallankäyttö voidaan liittää laajempiin yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin.

Analyysin kautta aineistosta nousi kolme Suomen julkishallinnon tasoa ilmentävää subjektiutta: kunta-, maakunta- sekä valtiosubjektius. Näille julkisen hallinnon subjektiuksille määriteltiin erilaisia uusliberaalia subjektiutta määritteleviä ominaisuuksia suhteessa aineistossa esitettyihin riskeihin. Kuntasubjektius määriteltiin haavoittuvaisena, maakuntasubjektius sopeutumiskykyä lisäävänä sekä valtiosubjektius eräänlaisena julkishallinnon mukautuvaisuuden edistäjänä. Näiden subjektiuksien kautta hallinta pyrittiin oikeuttamaan hallituksen esityksessä samalla uudistaen suomalaista julkishallintoa jo kauemmin Suomessakin käynnissä olleen uuden julkishallintojohtamisen ajatusmallin mukaisesti. Yhdistämällä nämä analyysihavainnot aiempien Suomen julkishallinnon reformeja käsittelevien tutkimuksien tuloksiin voi tutkielmani tulokset liittää osaksi laajempaa näkemystä valtasuhteiden uudelleen järjestämisen kehityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka mukaan valta pyritään keskittämään valtionhallinnolle toiminnan tuloksellisuuden ja kustannustehokkuuden tavoitteiden nimissä.