Digitaaliset objektit ja varallisuusoikeuden yleiset opit – tutkimus digitaalisten objektien ontologisista perusteista ja systeemikytköksistä varallisuusoikeuden järjestelmään

Abstract

Verkkoyhteiskuntakehitys ja digitaalinen toimintaympäristö ovat muuttaneet kuluttamista, sen kohdetta ja omistamista. Digitaalisessa muodossa olevien tuotteiden markkinoiden odotetaan edelleen kasvavan tulevaisuudessa. Kuluttamisen kohteena ovat digitaaliset objektit, joiden ontologisia perusteita ei ole juurikaan käsitelty tieteellisessä diskurssissa. Epäselvää on myös, millaisen oikeudellisen luonnehdinnan objektit saavat varallisuusoikeuden systematiikan puitteissa.

Tutkielmassa kehitetään oikeusinformatiikan tukeman lainopin metodein digitaalisten objektien teoreettista viitekehystä laajempaa oikeudellista hyödyntämistä silmällä pitäen. Tämän viitekehyksen pohjalta tarkastellaan objektien mahdollisia systeemikytköksiä varallisuusoikeuden järjestelmään. Systeeminrakennus aloitetaan kartoittamalla vallitsevia varallisuusoikeuden yleisiä oppeja ja erityisesti esineoikeuden peruskäsitteitä, joita sitten koetellaan digitaalisten objektien osalta. Käsittely etenee käyttäjän ja palveluntarjoajan välisten sopimusten tarkasteluun, joilla objekteista oikeudellisesti määrätään.

Tutkielmassa osoitetaan, että vaikka digitaaliset objektit ovat viime kädessä dataa, ne ovat silti konkreettisia objekteja, joiden ontologiset perusteet poikkeavat tavallisista aineellisista esineistä. Datan ontologian tasomallin pohjalta voidaan argumentoida, että dataa on perusteltua tarkastella käyttäjän näkökulmasta objektitasolla eli digitaalisina objekteina. Tason valinnassa merkittävää on kysymyksenasettelu, jossa tulee tarkentaa, tarkoitetaanko asiassa digitaalisten objektien informaatiosisältöä (information as content) vai informaation muotoa (information as form). Digitaalisia objekteja voidaan käsitellä tarkoituksenmukaisesti varallisuusoikeuden peruskäsitteillä. Objektit eivät ole esineitä, vaan omaisuutta. Ne voidaan yksilöidä riittävällä tarkkuudella niin, että omaisuudesta voidaan disponoida. Digitaalisen omaisuuden hallinta osoitetaan tiliperusteisesti: käyttäjätilin haltijan hallinnassa ovat tiliin sidotut digitaaliset objektit. Käyttäjän oikeusasema lähenee omistajan teoreettista oikeusasemaa. Käyttäjäehtojen voidaan argumentoida olevan kauppasopimuksia, joilla käyttäjä saa omistusoikeuden digitaaliseen objektiin. Omistajan oikeusasemasta vahvin indisio on, että digitaalinen omaisuus vastaa käyttäjän veloista ja se voidaan ainakin teoreettisesti ulosmitata näiden maksamiseksi.