Palvelun tarjoajan raportointivelvollisuus rajat ylittävistä järjestelyistä asianajosalaisuuden toteutumisen näkökulmasta

Abstract

Vuonna 2020 Suomessa tuli voimaan laki raportoitavista järjestelyistä verotuksen alalla, joka velvoittaa veropalveluita tarjoavat tahot raportoimaan Verohallinnolle tietyistä tunnusmerkit täyttävistä rajat ylittävistä yritysjärjestelyistä, joissa voi olla mahdollisesti kyse veron kiertä-misestä. Tämä velvollisuus koskee muiden veropalveluita tarjoavien tahojen lisäksi myös asi-anajajia. Uusi laki pohjautuu EU:n ns. DAC6-direktiiviin, joka taas pohjautuu OECD:n jäsen-valtioiden veropohjien rapautumisen estämiseksi käynnistämään BEPS-hankkeeseen. Sen ta-voitteena on vähentää ns. aggressiivisen verosuunnittelun seurauksena väheneviä valtioiden verotuottoja. OECD:n jäsenvaltiot havahtuivat finanssikriisin jälkeen siihen, että yhä suu-rempi osa yritysten tuotoista ohjataan sellaisille lainkäyttöalueille, joissa on hyvin matala tai jopa olematon verotus. BEPS sisältää 15-portaisen toimintasuunnitelman, jolla tätä verojen välttelyä pyritään estämään.

Hallituksen esitys sai luonnosvaiheen lausunnoissa paljon kritiikkiä asianajosalaisuuteen liit-tyvien kohtien lisäksi mm. epämääräisistä ja tulkinnanvaraisista käsitteistä. Tutkielmassa sel-vitetään, miten hyvin uudessa laissa toteutuu asianajosalaisuuden turvaaminen. Asianajosalai-suudella tarkoitetaan asianajajan velvoitetta olla kertomatta kolmansille osapuolille saamis-taan tiedoista. Kyseessä on nimenomaan velvollisuus, eikä oikeus. Sen rikkominen on myös rikoslaissa sanktioitu. Asianajosalaisuus voidaan murtaa tarkoin rajatuissa tilanteissa lähinnä vakavien rikosten yhteydessä, joten on poikkeuksellista, että uusi laki velvoittaa asianajajan raportoimaan asiakkaansa tietoja veroviranomaiselle.

Tutkimusmetodi on pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Raportointiin velvoitta-van lain ja asianajosalaisuuden suhdetta käydään läpi kansallisten tuomioistuimien, Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Oikeusvertailevana osuutena tutkielmassa tarkastellaan myös Ruotsissa säädettyä vastaavaa velvollisuutta.