Työsopimuslain mukaisen kilpailevan toiminnan arviointi oikeuskäytännössä.

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää työoikeudellisen kilpailevan toiminnan käsitteen sisältöä oikeuskäytännön avulla ja etsiä vastausta kysymykseen, millainen työntekijän toiminta on katsottu kilpailevaksi. Tarkoituksena on hahmottaa suhteellisen tulkinnanvaraisen ja tapauskohtaisesti arvioitavan käsitteen konkreettista sisältöä ja selvittää, miten sitä tulisi tulkita.

Tutkielmassa tarkastellaan työsuhteen aikana voimassa olevaa työsopimuslain 3:3 §:n mukaista kilpailevan toiminnan kieltoa sekä työsuhteen päättymisen jälkeen voimassa olevaa työsopimuslain 3:5 §:n mukaista kilpailukieltosopimukseen perustuvaa kilpailukieltoa. Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen.

Mikään yksittäinen työntekijän teko tai vallitseva olosuhde ei yleensä riitä siihen, että työntekijän toiminta katsottaisiin kilpailevaksi. Kilpailevan toiminnan arviointi tehdään kokonais- ja tapauskohtaisena harkintana, jossa arvioidaan useiden tapahtumien ketjua ja olosuhteita sekä punnitaan puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja.

Etenkin TSL 3:3 §:n yhteydessä on kuitenkin löydettävissä tiettyjä seikkoja, joihin tuomioistuimet ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota. Mitä useampi niistä toteutuu, sitä todennäköisemmin työntekijän toiminta on kilpailevaa. TSL 3:3 §:ssa lueteltujen kriteerien käyttö ei ole oikeuskäytännössä yhteneväistä, mutta niistä merkittävimmät ovat vahingoittavuus ja hyvän tavan vastaisuus. Työntekijän korkea tai erityinen asema selkeästi madaltaa kynnystä arvioida toiminta kielletyksi kilpailevaksi toiminnaksi tai sen valmisteluksi. Pelkkä muodollinen asema ei kuitenkaan aiheuta erityisasemaa vaan se voi seurata myös työn luonteesta.

TSL 3:5 §:n yhteydessä puolestaan keskeistä on verrata työntekijän toimintaa kulloiseenkin kilpailukieltosopimukseen, jolloin kilpailevan toiminnan raja ylittyy eri tilanteissa eri tavoin. Arvio on vahvasti tapauskohtaista. Aineistona olevissa oikeustapauksissa on kiinnitetty huomio jossain määrin samoihin seikkoihin kuin TSL 3:3 §:n mukaista kilpailevaa toimintaa arvioitaessa, mutta tapauskohtaisuuden ja oikeustapausten vähäisen määrän vuoksi yleistettäviä johtopäätöksiä ei voi tehdä. Kilpailukieltosopimusten yhteydessä oikeustila jää epäselväksi erityisesti vahingoittavuusedellytyksen osalta.