Näytön hankkiminen ja arviointi veroprosessissahallintolainkäytössä –EVL 52 h §:n tulkintatilanteissa
Kyrkkö, Annika (2021-05-25)
Kyrkkö, Annika
Lapin yliopisto
25.05.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052531508
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052531508
Tiivistelmä
Erilaisten yritysjärjestelyiden määrä on ollut kasvussa viime vuosina ja kehitys jatkuu samansuuntaisena. EU:n yritysjärjestelydirektiivin soveltamisalaan kuuluvat säännökset löytyvät Suomen kansallisesta lainsäädännöstä EVL 52 –52 h §:stä. EVL 52 h § on veronkiertoa koskeva erityisnormi, jonka soveltamisesta ei ole tarkkarajaisia säännöksiäja jonka tulkintaan vaikuttavat,sekä EU:n että kansallisen oikeuden säännöt, periaatteet ja oikeuskäytäntö. Näytön hankkiminen ja arviointi EVL 52h§:n tulkintatilanteissa tarkoittaa erityisesti todistustaakan jakaantumista osapuolten välillä sekä tuomioistuimen todistusharkintaa. Tutkielman tarkoituksena on oikeuskäytännön ja lainsäädännön avulla selvittää todistustaakan jakautumista, näytön arviointia,sekä oikeusturvan toteutumistasäännöksen soveltamistilanteissa.Tutkimuksessa käytetty metodi on siten oikeusdokmaattinen, joskaan aihetta ei voida tarkastella irrallaan prosessioikeuden yleisistä opeista ja terminologiasta.
Oikeuskirjallisuudessaja oikeuskäytännössä painottuvat näytön hankkimisessa ja arvioinnissa kokonaisharkinta, veronsaajan jossakin määrin korostunut todistustaakka veronkierron tai välttämisen olemassaolosta, tapauskohtaiset olosuhteet, sekä verovelvollisen todistustaakka liiketaloudellisten syiden olemassaolosta. Oikeusvarmuuden toteutumisen osalta tuomioistuimen perustelut ovat tärkeässä asemassa. Tuomioistuinten ratkaisuissaonkin esitetty melko hyvin päätöstä puoltavat ja sitä vastaan puhuvat seikat ja selvitykset, joskin niiden osalta olisi yhä parannettavaa. Hallintolainkäytössä yleisesti vahvan virallisperiaatteen merkityksen hämärtymistä yritysjärjestelyitä koskevissa tapauksissa on perusteltu sillä, että verovelvollinen käyttää usein tällaisissa järjestelyissä asiamiestä apunaan. Oikeuskäytäntö ja sen johdonmukaisuus ovat merkittävässä asemassa, jotta verovelvollinen pystyy selvittämään miten suunniteltua toimea tullaa verotuksessa kohtelemaanja mitä seikkoja sekä selvityksiä hänen tulee esittää.
Oikeuskirjallisuudessaja oikeuskäytännössä painottuvat näytön hankkimisessa ja arvioinnissa kokonaisharkinta, veronsaajan jossakin määrin korostunut todistustaakka veronkierron tai välttämisen olemassaolosta, tapauskohtaiset olosuhteet, sekä verovelvollisen todistustaakka liiketaloudellisten syiden olemassaolosta. Oikeusvarmuuden toteutumisen osalta tuomioistuimen perustelut ovat tärkeässä asemassa. Tuomioistuinten ratkaisuissaonkin esitetty melko hyvin päätöstä puoltavat ja sitä vastaan puhuvat seikat ja selvitykset, joskin niiden osalta olisi yhä parannettavaa. Hallintolainkäytössä yleisesti vahvan virallisperiaatteen merkityksen hämärtymistä yritysjärjestelyitä koskevissa tapauksissa on perusteltu sillä, että verovelvollinen käyttää usein tällaisissa järjestelyissä asiamiestä apunaan. Oikeuskäytäntö ja sen johdonmukaisuus ovat merkittävässä asemassa, jotta verovelvollinen pystyy selvittämään miten suunniteltua toimea tullaa verotuksessa kohtelemaanja mitä seikkoja sekä selvityksiä hänen tulee esittää.
Kokoelmat
- Pro gradut [3939]