Vanhoillislestadiolaisuus rakentamassa aktiivista kansalaisuutta : Sisällönanalyysi vanhoillislestadiolaisessa Päivämies-lehdessä tuotetusta kansalaisuuskäsityksestä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyvää käsitystä aktiivisesta kansalaisuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on ammentaa tiiviin uskontoyhteisön, ja uskonnon ylipäätään, merkitystä ihmisen kansalaisuuden muodostumisessa. Kansalaisuus ymmärretään tässä yhteydessä laajasta näkökulmasta katsottuna moninaisena prosessina, joka tapahtuu ja muodostuu julkisella ja yksityisellä alueella. Useasti kansalaisuuskeskusteluissa huomio keskittyy koulutukseen ja valtion tuottamaan kansalaisuuteen ja näin ollen uskonnon merkitys jää vähemmälle huomiolle. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii kansalaisuuden teoretisointi, ja niistä sekä muusta kirjallisuudesta, johdettu aktiivisen kansalaisuuden määritelmä. Tutkimus on laadullinen teorialähtöinen sisällönanalyysi. Aineistona on vanhoillislestadiolaisuuden äänenkannattaja Päivämies-lehden vuosikerta vuodelta 2019. Päivämies-lehti on yksi suurimmista Suomessa viikoittain ilmestyvistä herätysliikelehdistä. Päivämies-lehdessä tuodaan esille ajankohtaisia uutisaiheita sekä lehdellä tavoitellaan vuorovaikutteisuuden ja sitä kautta osallistumisen lisäämistä. Tutkimus osoittaa vanhoillislestadiolaisen aktiivisen kansalaisuuskäsityksen muodostuvan kolmesta kansalaisuusmuodosta: työkansalaisuus, demokratia- ja ilmastokansalaisuus sekä perhekansalaisuus. Työkansalaisuus kuvaa vanhoillislestadiolaisuudessa tuotettua aktiivisen kansalaisuuden käsitettä palkkatyön ja yrittäjyyden kautta. Työ näyttäytyy kansalaisen velvollisuutena ja oikeutena. Demokratia- ja ilmastokansalaisuus puolestaan liittyvät pitkälti kansalaisten vastuuseen ja vastuunkantamiseen poliittisen järjestelmän sekä ilmastonmuutoksen kannalta. Perhekansalaisuus hahmottuu julkisen ja yksityisen välimaastoon, jossa perhe nähdään merkittävänä aktiivisen kansalaisuuden toimintakenttänä. Tutkimustulokset auttavat ymmärtämään vanhoillislestadiolaisen yhteisön toimintaa osana yhteiskuntaa ja näin ollen tuoden kansalaisuuskeskusteluun uskonnon näkökulman.