”Luonto on ehtymätön muusa!” Luonto oppimisympäristönä kuvataiteessa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani selvitän, miten opettajien kokemukset kuvaavat luontoa kuvataiteen opetuksessa oppimisympäristönä. Teoreettisena viitekehyksenä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen luontoa ja ympäristöä, luontosuhdetta, oppimisympäristöä sekä kuvataidetta ja taidekasvatusta.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusotteena toimii fenomenologinen lähestymistapa. Tutkielman aineisto on kerätty verkkokyselylomakkeella kahdeksaltatoista peruskoulussa kuvataidetta opettavalta opettajalta. Aineisto on analysoitu soveltaen fenomenologista analyysimenetelmää, jossa on hyödynnetty hermeneuttisen analyysin piirteitä. Tutkimustuloksia käsitellään analyysissa ilmenneiden merkitystihentymien kautta sekä laadullisesti että määrällisesti.

Tutkimukseen osallistuneet opettajat käyttävät luontoa opetuksessaan monipuolisesti ja pyrkivät kuvataiteen opetuksellaan kehittämään oppilaiden luontosuhdetta. Opettajien oma luontosuhde vapaa-ajalla on pääsääntöisesti monipuolinen ja luontoa arvostava. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista kokevat saavansa työyhteisöltään tukea luonnon käyttöön kuvataiteessa. Opettajista 20 % kokee, etteivät saa tukea ja tämä näkyy heidän luonnon käytössä negatiivisesti. Jos luonnon käytöllä opetuksessa koettiin olevan jotain haittaa, kokemukset liittyivät huoleen luonnon hyvinvoinnista ja luonnossa liikkumiseen vaikuttaviin tekijöihin.