Lapsikäsitys kasvatusalan asiantuntijoiden näkökulmasta 1950-luvun Suomessa

Abstract

Pro gradu -tutkielma käsittelee lapsikäsitystä 1950-luvun Suomessa kasvatusalan asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle, joka on ollut Suomessa sodanjälkeistä jälleenrakennuksen aikaa. Tutkimuskysymyksiksi muotoilin: Millainen on ollut 1950-luvun kasvatusalan asiantuntijoiden lapsikäsitys Lapsi ja nuoriso -lehden näkökulmasta? Millaisia lapsuutta koskevia diskursseja lehdessä esiintyi?

Aineistoni koostuu vuoden 1952 Lapsi ja nuoriso -lehdistä. Menetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Aineistossa on neljä vallitsevaa diskurssia: syyllistämisen diskurssi, ihannoinnin diskurssi, kontrollin diskurssi ja suojelun diskurssi.

Tutkimuksen perusteella 1950-luvun Suomessa vallitsi useita erilaisia lapsikäsityksiä kasvatusalan asiantuntijoiden piirissä. Pääasiallisesti lapsi nähtiin viattomana, suojelua tarvitsevana olentona. Muita keskeisiä lapsikäsityksiä ovat lapsi haavoittuvana olentona, lapsi erillisen ryhmän jäsenenä, lapsi mahdollisuutena (potentiaalisena), lapsi aikuisen esiasteena, eläimenä, yksilönä ja oppipoikana.