"Sivulliset uhrit" Ammattilaisten näkemyksiä lasten osallisuudesta vaativissa erotilanteissa

Abstract

Tämä laadullinen tutkimus käsittelee eroauttamistyön ammattilaisten näkemyksiä lasten osallisuudesta vaativissa erotilanteissa. Aineistona tutkimuksessa toimii Ensi- ja turvakotien liiton Turvassa-hankkeen työntekijöille toteutetut fokusryhmähaastattelut vaativien erotilanteiden tematiikkaan liittyen. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus keskittyy lasten osallisuuden mahdollisuuksien määrittelyyn suhteessa vanhempiin, ammattilaisiin ja palvelujärjestelmään vaativissa erotilanteissa. Tutkimuskysymykseni on: Miten lasten osallisuus näkyy vaativia erotilanteita käsittelevässä ammattilaispuheessa?

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu osallisuuden käsitteeseen ja sen ymmärtämiseen sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Lasten osallisuuden määrittelyssä tärkeässä roolissa ovat lasten sosiaaliset ympäristöt, sillä osallisuus määrittyy usein suhteessa aikuisiin ja heidän vallankäyttöönsä. Vaativissa erotilanteissa korostuu vanhempien ja myös ammattilaisten merkitys lasten osallisuuden mahdollistajina. Lasten osallisuutta ei voi tarkastella ympäröivästä todellisuudesta irrallisena. Osallisuuden määrittelyssä on tärkeää huomioida sen ulottuvuudet niin kokemuksena kuin konkreettisena toimintanakin.

Tutkimuksen tuloksista voi päätellä, että lasten osallisuus vaativissa erotilanteissa jää usein toteutumatta. Lapset jäävät usein vanhempien välisten riitojen keskellä ilman tarvitsemaansa tukea ja huomiota, eikä heidän ääntään kuulla riittävällä tavalla. Lasten osallisuuden toteutumisen mahdollisuudet ovat heikot, eivätkä vanhemmat ja muut lasten ympärillä olevat aikuiset huomioi heidän tarpeitaan riittävästi. Eropalveluissa keskitytään suurimmaksi osaksi vanhempien välisten ongelmien selvittelyyn. Yhteiskunnallisella tasolla palvelujärjestelmä ja rakenteet eivät myöskään tue lasten osallisuutta. Ongelmana on myös vastuunjaon ja roolien epäselvyys eri ammattilaisten välillä. Vanhempiensa eron kokeneiden lasten voidaan nähdä olevan eriarvoisessa asemassa suhteessa palvelujärjestelmään verrattuna sellaisiin lapsiin, joiden vanhemmat eivät ole eronneet.