Irti ylisukupolvisen huono-osaisuuden ketjuista: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus suomalaista huono-osaisuutta käsittelevästä tutkimuksesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa muodostettiin kokonaiskuvaa suomalaista huono-osaisuutta käsittelevästä tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli koota yhteen tutkimustietoa ylisukupolvisen huono-osaisuuden riskitekijöistä. Lisäksi tarkoituksena oli tuoda esiin sosiaalisen tuen muotoja, joilla tutkimustiedon mukaan voidaan tukea nuorten pärjäämistä elämässä ja sitä kautta ehkäistä ylisukupolvisen huono-osaisuuden jatkumista. Tutkimuksenteon luonnollinen jatkumo on ongelman tunnistamisen jälkeen löytää esiin tulleisiin ongelmiin ratkaisuja. Nuorten hyvinvointia tukevien tekijöiden tunnistaminen on keskeistä pohtiessa, miten ylisukupolvista huono-osaisuutta voitaisiin tulevaisuudessa ehkäistä. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi. 1. Mitkä tekijät luovat ja ylläpitävät ylisukupolvista huono-osaisuutta? 2. Mitkä tekijät auttavat nuoria irti ylisukupolvisen huono-osaisuuden ketjuista?

Tutkimusaineisto koostui 53 tieteellisesti vertaisarvioidusta artikkelista ja yhdestä väitöskirjasta. Tutkimusaineisto pohjautui empiiriseen tutkimukseen, joka oli tutkimussisällöltään verrannollinen suomalaiseen huono-osaisuuskontekstiin. Tekijöillä, joilla voitiin tutkimusaineiston mukaan tukea nuorten hyvinvointia, edistää pärjäämistä ja näin ollen ehkäistä ylisukupolvisen huono-osaisuuden jatkumista sukupolvelta toiselle tulkittiin sosiaalisen tuen viitekehyksen avulla.

Tutkimustuloksen mukaan nuoret saavat sosiaalista tukea niin aineellisella, emotionaalisella, tiedollisella, toiminnallisella, kuin henkisellä tasolla. Tulosten mukaan nuoret kaipaavat sosiaalista tukea erityisesti emotionaalisella tasolla. Tämän tutkielman pohjalta voidaan todeta, että nuorten kohdalla ylisukupolvisen huono-osaisuuden ketjujen katkaisemiseen tähtäävän työn tulisi pyrkiä kokonaisvaltaiseen ja varhaiseen puuttumiseen ja vahvistamaan nuoren kokemusta kuulluksi, arvostetuksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Primaaritasolla perheellä on suuri merkitys nuorten sosiaalisen tuen tarjoajana. Kysymykseksi muodostuu, missä määrin yhteiskunnan järjestelmät pystyvät vastaamaan nuorten emotionaalisen tuen tarpeeseen erityisesti tilanteissa, joissa nuori jää vaille kaipaamaansa tukea.