Aluehallinnon legitimiteetin rakentuminen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa

Abstract

Suomessa on yritetty saada läpi aluehallinnon uudistusta jo 1800-luvun loppupuolelta asti. Uudistusversiot ovat muuttaneet muotoaan hallitusvastuussa olevien puolueiden mukaan, mutta yritys toisensa jälkeen on kaatunut. Viimeisin kaatunut versio oli Sipilän hallituksen yhdistetty maakunta- ja sote-uudistus, joka kaatui perustuslaillisiin ongelmiin naistenpäivänä 8.3.2019. Nykyinen Sanna Marinin johtama hallitus on tekemässä omaa versiotaan, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirretään kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnallisten hyvinvointialueiden vastuulle. Vaiheittain etenevän uudistuksen lopputuloksena on integroida monialaisten maakuntien vastuulle sote-palveluiden lisäksi myös nykyisten maakuntien liittojen sekä ELY-keskusten tehtäviä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan aluehallinnon legitimiteetin rakentumista sosiaali- ja terveydenhuollonuudistuksessa. Tutkimuskysymyksenä on: millä tavoin tulevan aluehallinnon legitimiteettiä rakennetaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa? Menetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teoriapohjan luo legitimiteettiteoria sekä van Leeuwenin legitimaatiokategoriat, jotka ovat auktorisointi, moraalinen evaluointi, rationalisointi sekä tarinallistaminen.

Aineisto koostuu monipuolisesta sote-uudistuksen valmisteluaineistosta, perustuslakivaliokunnan asiantuntijalausunnoista sekä puolueiden sote-kannanotoista etenkin niiltä osin, mitkä käsittelevät aluehallintoa sekä uudistuksen demokratiavaikutuksia. Mukana on myös joiltain osin Sipilän hallituksen aikaisia valmisteluasiakirjoja, jotka ovat toimineet muuttumattomina Marinin uudistuksen valmistelussa. Analyysi on toteutettu teorialähtöisenä sisällönanalyysinä luokittelemalla aineistosta löytyneet legitimaatiokategoriat. Tavoitteena on löytää selkeästi yhden legitimaatiokategorian kautta tapahtuvaa legitimointia. Mahdolliset päällekkäisyydet huomioidaan ja tuodaan julki.

Pro gradu -tutkielman tuloksissa kategorioiden esiintyminen suhteessa analysoitavaan aineistoon osoittaa, että kussakin aineistotyypissä korostuu tietty kategoria. Yhteys kategorian ja aineiston välillä ei ole absoluuttinen, mutta osoittaa tiettyjä painotuksia. Esimerkiksi puolueet käyttivät paljon moraalista evaluointia, kun taas asiantuntijalausunnoissa painotettiin auktorisointia. Rationalisointia, etenkin saavutettaviin hyötyihin ja toimintaympäristön muutoksiin viittaamista käytettiin tasapuolisesti kaikissa aineistotyypeissä. Tarinallistamista, eli tarinankerronnan kautta legitimointia harjoittivat pääsääntöisesti puolueet. Yhteenvetona voi todeta, että aluehallinnon legitimiteettiä rakennettiin sote-uudistuksen valmisteluaineistoissa monipuolisesti van Leeuwenin eri kategorioiden kautta. Jokaisesta kategoriasta löytyi sekä uudistusta puolustavia että vastustavia argumentteja.