Lapsi, ero ja kulttuuriero. Lapsen edun tulkintoja kahden kulttuurin eroperheiden huoltajuusprosesseissa.

Abstract

Tutkielmani aiheena ovat lapsen edun tulkinnat kahden kulttuurin eroperheiden huoltajuusprosesseissa. Käsittelen aihetta lainopillisesti Suomen lain, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja erilaisen lapsen etua käsittelevän kirjallisuuden pohjalta. Tutkielmani empiirisessä osiossa käyn läpi tekemiäni haastatteluja, joiden avulla tuon esiin kahden kulttuurin eroperheiden äitien sekä lastenvalvojien ja lakimiehen näkemyksiä kahden kulttuurin eroperheiden ongelmista sekä lapsen edun toteutumisesta ja sen haasteista vanhempien eroprosessin eri vaiheissa.

Suomen laissa lähtökohtaoletuksena on vanhempien kyky yhteiselämän päättyessä sopia lapsen asioista asiallisesti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu. Kahden kulttuurin erokriisissä on piirteitä, jotka tekevät siitä usein tavallista hankalamman ja pitkäkestoisemman. Lapsen etu ja myös avioero voidaan ymmärtää eri kulttuureissa eri tavoin. Väkivallan ja lapsikaappauksen uhka ovat merkkejä vanhempien välisen kommunikaation puutteellisuudesta ja vääristyneisyydestä. Sovittamattomat ristiriidat, jotka saattavat johtua erilaisista kulttuurisista näkemyksistä, voivat sisältää patologisia piirteitä vanhemman jäädessä tiukasti kiinni omaan näkökantaansa. Lapsen edun on vaikea toteutua, jos vanhempien välinen kriisi on liian hallitseva. Jos valta on vanhempien välillä jakautunut epätasaisesti jo yhteiselämän aikana, sovittelu ei yleensä ole oikea ratkaisu perheen asioista päättämiseen eron jälkeen. Väkivalta kaikissa muodoissaan on aina otettava vakavasti, ja on nähtävä sen tuhoisat vaikutukset perheen vuorovaikutussuhteisiin, ilmapiiriin ja sitä kautta lasten kehitykseen.

Yhteishuoltajuus, sellaisena kuin se halutaan tämän päivän suomalaisessa lainsäädännössä ja sosiaalitoimessa nähdä, on harvoin lapsen edun mukainen ratkaisu, jos vanhempien välit ovat kovin tulehtuneet. Tarvitaankin enemmän koulutusta tuomareille, asianajajille ja sosiaalityöntekijöille kulttuurierojen vaikutuksesta perhedynamiikkaan ja eroprosessin kulkuun sekä yksilöllisiä ratkaisuja ja tukimuotoja erityisesti kahden kulttuurin perheiden ero- ja muihin kriisivaiheisiin, jotta voidaan turvata lapsille kasvurauha ja luottamus aikuisten kykyyn selviytyä elämän vaikeistakin solmukohdista.