Tiibetiläisen sosiaalityön lähtökohdat ja eetos

Abstract

Tutkin Tiibetin alkuperäiskansaan kuuluvien sosiaalityöntekijöiden eetosta. Tutkimus käsitteli tiibetiläisen sosiaalityön käytännön pääperiaatteita ja sosiaalityön lähtökohtia. Tutkimus sijoittui kvalitatiiviseen tutkimusperinteeseen. Tutkimusstrategisena menetelmänä käytin etnografiseen tutkimusstrategiaan perustuvaa laadullista tutkimus- ja analyysimenetelmää: Grounded theory. Covid-19-pandemian vuoksi käytin tutkimuksen tutkimusteoreettisena lähestymistapana etäetnografiaa. Tutkimuksen informantteina toimivat kaksi tiibetiläistaustaista sosiaalityöntekijää, jotka työskentelevät Nepalissa, Himalajan alueella ja Intiassa. Induktiivisen ja systemaattisen grounded -koodauksen tuloksena muodostui tiibetiläisten sosiaalityöntekijöiden eetos kolmesta pääkategoriasta: ilmiöiden pysymättömyyden ymmärtäminen, suhteet ihmisiin ja buddhalaiset mielenharjoitukset. Mielenharjoituksiin ja siten eettisiin lähtökohtiin sisältyivät epäitsekkyys, anteliaisuus, yhdenvertaisuus ja myötätunnon harjoittaminen. Tiibetiläinen sosiaalityö edustaa rikasta alkuperäiskansan henkistä tietoa. Heidän tarinoissaan korostuu eettisyyden ja mielenharjoitusten vieminen sosiaalityön käytäntöön. Heidän matkaansa auttajiksi ovat siivittäneet kärsimyksen syvällinen ymmärtäminen, mikä on tehnyt heistä myötätuntoisia ihmisiä. Työssään he toteuttavat opettajansa Hänen Pyhyytensä IV Dalai Laman ohjeita ja auttavat kanssaihmisiä niin paljon kuin mahdollista. Analyysissa tunnistettiin yhteys tiibetiläisen sosiaalityön ja sosiaalityön uranuurtajan Jane Addamsin ajattelussa. Yhteys ihmisiin kanssaeläjinä oli heidän eetoksissaan yhteistä. Myös länsimainen nykysosiaalityö hyötyisi tiibetiläisen sosiaalityön lähtökohtiin ja eetoksiin perehtymisestä.