Loot boxeja koskevan Euroopan unionin tason lainsäädännön sallittavuus toissijaisuus- sekä suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää olisiko Euroopan uniolla mahdollisuutta kohdistaa videopeliteollisuudessa tarjottuihin loot boxeihin unionin tason lainsäädäntöä toissijaisuus- sekä suhteellisuusperiaatteen perusteella kansanterveyden tai kuluttajansuojan toimialueilla. Ensimmäisenä osana tarkastelen toissijaisuus- sekä suhteellisuusperiaatteen sisältöä ja niiden käyttöä jaetun toimivallan aloja koskevan säädännön hyväksyttävyyttä arvioitaessa. Seuraavaksi tutkin kuluttajansuojan sekä kansanterveyden sisältöä Euroopan unionin näkökulmasta sekä lyhyesti unionin lainsäädäntöjärjestystä. Toisena osana tutkin Euroopan unionin näkemystä koskien rahapelitoimintaa, loot boxeja sekä sattumaan pohjautuvia mikro-ostoja. Kolmantena osana tarkastelen valikoitujen direktiivien sallittavuuden perusteluita analogian näkökulmasta. Neljäntenä osana tarkastelen loot boxien sekä sattumaan pohjautuvien mikro-ostojen ase-maa kolmesta eri näkökulmasta: oikeusvertailevasta näkökulmasta unionin jäsenvaltioiden välillä, yhteiskunnallispoliittisesta, psykologisesta ja nykyisen videopelejä koskevan itsesäätelyjärjestelmän näkökulmasta. Johtopäätösten osalta voin lyhyesti todeta seuraavasti. Loot boxeja sekä sattumaan pohjau-tuvia mikro-ostoja koskeva lainsäädäntö olisi vähimmäisdirektiivin muodossa sallittavaa tois-sijaisuus- sekä suhteellisuusperiaatteellisesta näkökulmasta kuluttajansuojaa koskevan jaetun toimivallan alalla. Säädännön hyväksyttävyys on myös osittain eritasoista alaikäisten sekä täysi-ikäisten kuluttajien kohdalla tavalla, jolla alaikäisiä kuluttajia koskemaan on mahdollista säätää tiukempaan säädäntöä. Tällaisen säädännön olisi hyväksyttävää koskea vain rajallisia osia loot boxeja sekä sattumaan pohjautuvia mikro-ostoja koskevasta liiketoiminnasta painottuen erityisesti ikärajoituksiin, mahdollisiin luvanvaraisuuksiin sekä kuluttajille tarjottuun informaatioon.