Karhun varjosta kohti Atlanttia. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan Nato- ja Venäjäsuhteet valtioneuvoston ulko- turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on analysoida valtioneuvoston ulko- turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa esiintyviä Nato- ja Venäjä-diskursseja sekä arvioida niiden pohjalta Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muutosta. Aineisto koostuu vuosina 1995 – 2020 julkaisuista selonteoista. Tutkimuksen taustaoletus on, että Suomen suhteet sekä Natoon että Venäjään ovat parantuneet tarkasteluajanjaksolla ja Suomen turvallisuuspoliittinen asema kohentunut aineiston ajanjaksolla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. Ukrainan sota).

Tutkimuksen menetelmällisenä viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin mallilla. Tämä malli tutkii kielen sosiaalisia ilmiöitä ja rakenteita sekä pyrkii tuomaan esille valtasuhteita sekä -muotoja, joilla kielenkäyttö rakentaa todellisuutta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii turvallisuusdilemma sekä pienvaltiorealismi, joka määrittelee pienvaltioiden toimintaa ja asemaa kansainvälisessä järjestelmässä sekä niiden turvallisuuden tavoittelun keinoja. Pienvaltarealismi asettuu kansainvälisissä suhteissa neorealismin (tai stukturaalisen realismin) koulukunnan alle, jonka tärkein olettamus on kansainvälisen järjestelmän anarkinen luonne. Turvallisuusdilemman teoria pohjautuu myös vahvasti anarkiseen kansainväliseen järjestelmään.

Kylmän sodan ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomen turvallisuuspolitiikka koki rajun muutoksen ja on sen jälkeen hakenut suuntaansa osana muuttuvaa Eurooppaa ja maailmaa. Suomi on varovaisen määrätietoisesti pyrkinyt kulkemaan pysyväksi osaksi läntistä maailmaa ja yhteisöä, koskaan kuitenkaan unohtamatta sen vieressä sijaitsevaa suurvalta Venäjää ja sen vaikutusta Suomen turvallisuudelle. Suomen siirtyessä tiiviimmin osaksi läntistä yhteisöä, sen suhteet Venäjään ovat muuttuneet myös aiemman erityissuhteen ajoista tavalla, mitä ei olla välttämättä vielä sisäistetty.