Rajoitustoimenpiteet kehitysvammaisten erityishuollossa: perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset ja perusoikeuskollisiot

Abstract

Kehitysvammaisilla henkilöillä on perustuslain takaama oikeus saada suojaa perusoikeuksilleen ja perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset koskevat myös kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuteen puuttumista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perusoikeuksien rajoittamisen edellytyksiä kehitysvammaisten erityishuollossa ja erityisesti mistä syystä ja millä kriteereillä ymmärryskyvyn puute oikeuttaa henkilön perusoikeuksien rajoittamisen. Toiseksi erityisenä tarkastelun kohteena on perusoikeuskonfliktien tai -kollisioiden ratkaiseminen ja perusoikeuksien rajoittamista koskeva soveltamisharkinta päätettäessä rajoitustoimenpiteiden käytöstä, erityisesti suhteellisuusvaatimuksen täyttymisen näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu käyttäen oikeusdogmaattista, eli lainopillista menetelmää. Lisäksi siinä on hyödynnetty oikeusteoreettista kirjallisuutta, joka koskee perusoikeuksien rajoittamistilanteissa esiintyvien perusoikeuskollisioiden ratkaisemista.

Rajoitustoimenpiteiden käytöllä pyritään turvaamaan jonkin toisen, painavamman, perusoikeuden toteutuminen. Justifikaatio kehitysvammaisten perusoikeuksien rajoittamiselle perustuu julkisen vallan positiiviseen toimintavelvoitteeseen kaikkien henkilöiden perusoikeuksien suojaamiseksi. Alentunut kognitiivinen toimintakyky on käytännössä edellytys erityishuollon asiakkuudelle, vaikka kehitysvammaisuuden diagnoosi ei ole välttämätön kriteeri erityishuollon palvelujen piiriin pääsemiselle. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta sääntelee rajoitustoimenpiteiden käyttöä erityishuollossa ja sen yhtenä ohjaavana periaatteena ja yleisenä tavoitteena on itsemääräämisoikeuden vahvistaminen. Laki sisältää tyhjentävän luettelon sallituista rajoitustoimenpiteistä kehitysvammaisten erityishuollossa.

Jokaisen erityishuollossa käytetyn rajoitustoimenpiteen kohdalla tulee yksilökohtaisesti tarkastella henkilön kykyä ymmärtää jokaisen rajoitustoimenpidettä edellyttävän tilanteen merkitystä. Usein perusoikeuden rajoittaminen ei edellytä vastakkain olevien perusoikeuksien välistä punnintaa, vaan perusoikeuden rajoittamisen sallittavuus ratkeaa suoraan kehitysvammalain säännösten pohjalta. Kehitysvammalain 42 d §:n 2 momentin mukaan rajoitustoimenpiteen on oltava henkilön hoidon huolenpidon kannalta perusteltu, tarkoitukseen sopiva ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu Robert Alexyn punnintamallin käyttöä arvioitaessa suhteellisuusvaatimuksen täyttymistä rajoitustoimenpiteitä käytettäessä.