Diskurssianalyysi projektityön merkityksistä suomalaisten perheellisten projektityöntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Projekteista on tullut viime vuosikymmenten saatossa hyvin suosittu työ- ja organisoitumismuoto. Suosion myötä projektityö koskettaa yhä useampaa työelämässä olevaa. Tutkielmani osallistuukin projektitutkimuksen tutkimuskeskusteluun, jossa aikaisempaa tutkimusta ja tutkimuksen filosofiaa on leimannut vahvasti yksilökeskeinen ajattelu, sekä organisaatioiden ja projektijohdon näkökulmat. Aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen tutkimustani ohjaa suhteissa rakentuva lähestymistapa projektien tutkimukseen. Lisäksi tarkastelen projektityön saamia merkityksiä suomalaisten perheellisten projektityöntekijöiden kontekstissa. Nämä tutkimukselliset lähtökohtani edustavat aiemmassa projektikirjallisuudessa uudempaa ja vielä varsin vähän tutkittua laajempien kontekstien mukaista projektitutkimusta. Tällä osa-alueella projektityön tutkimus on pääsääntöisesti ollut yhteiskuntatieteellistä ja kriittiseen tutkimusperinteeseen tukeutuvaa.

Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta projektitutkimuksen kirjallisuudesta sekä sosiaalisesta konstruktivismista. Tutkielman aineisto on hankittu haastattelemalla kolmea projektityötä tekevää pariskuntaa. Yhteensä haastateltavia oli siis kuusi. Aineiston analyysin toteutin diskurssianalyysinä, joka tuotti kolme erilaista projektityön diskurssia: näennäinen vapaus-, epävarmuuden normalisointi- ja käypäläisdiskurssi. Näennäisen vapauden diskurssissa projektityön mielekkyyttä ja positiivisuutta rakennettiin puheessa vapautena tehdä ja suunnitella työtä itsenäisesti. Koettujen vapauksien myötä työstä otetaan painavaakin henkilökohtaista vastuuta, jolloin vapaus muuttuu näennäiseksi. Epävarmuuden normalisointi -diskurssissa työn epävarma jatkuvuus sekä siitä koituva taloudellinen epävarmuus rakentuu haastateltavien puheessa lopulta normaaliksi työelämän vaateeksi. Lisäksi epävarmuuksia pyritään muuttamaan puheessa positiiviksi mahdollisuuksiksi. Käypäläisdiskurssissa perheelliset projektityöntekijät rakentavat puheessa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta suhteessa muiden työ- ja organisoitumismuotojen työntekijöihin, sekä laajemmin ympäröivään yhteiskuntaan. Käypäläisdiskurssissa korostuvat myös projektityöstä perhe-elämälle koituvat haasteet.

Tutkimuksen tulokset avaavat näkemyksiä siihen, millä tavoin perheelliset projektityöntekijät rakentavat puheessaan projektityön merkityksiä sekä millaiseksi sosiaalinen todellisuus rakentuu kielenkäytön myötä.