Emotionaalinen itsensä johtaminen poliisien kokemuksena : eksistentiaalisen fenomenologian metodin soveltuvuuden arviointia

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee emotionaalisen itsensä johtamisen ilmiötä, joka määrittyy kirjoittamishetkellä tutkimuskirjallisuudessa Manzin ja kumppaneiden (2016) esittämänä teoreettisena jäsennyksenä. Tutkimus tarkastelee aihetta suomalaisen poliisityön kontekstissa tutkien sitä kokemuksentutkimuksen keinoin hyödyntäen fenomenologista metodia. Tutkimuksessa yhdistetään perinteiseen analyyttisfilosofiseen itsensä johtamisen tutkimukseen ymmärtävä ihmistieteellinen näkökulma, jossa emotionaalisen itsensä johtamisen ilmiötä lähestytään kokemusta painottavasta näkökulmasta käsin. Aineistona tutkimuksessa toimii suomalaisten poliisien teemahaastatteluilla kerätty haastatteluaineisto.

Tutkimus vastaa kolmeen tutkimuskysymykseen: (1) Millaisena näyttäytyy emotionaalisen itsensä johtamisen ilmiö tarkasteltaessa sitä fenomenologisen metodin keinoin suomalaisten poliisien kokemuksena? (2) Kuinka fenomenologinen metodi soveltuu emotionaalisen itsensä johtamisen kaltaisen, valmiiksi teoreettisesti määritellyn ilmiön vertautuvia tuloksia tuottavaan tutkimukseen? (3) Mitä lisäarvoa ymmärtävästä ihmistieteestä käsin lähestyvä emotionaalisen itsensä johtamisen tutkimus voi tuoda aiheen tutkimusperinteelle?

Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ovat, että emotionaalisen itsensä johtamisen ilmiö näyttäytyy suomalaisten poliisien kokemuksesta käsin tarkasteltuna pitkälti samanlaisena kuin Manzin ja kumppaneiden mallissa ehdotettu sisältö emotionaaliseksi itsensä johtamiseksi, muutamin poikkeuksin. Poikkeuksiin kuuluvat erot emotionaalisen itsensä johtamisen strategioiden sisällössä ja painotuserot emotionaalisella itsensä johtamisella tavoitetuissa hyödyissä. Poliisien kokemuksena emotionaalinen itsensä johtaminen näyttäytyy myös kontekstisidonnaisempana ilmiönä, kuin aikaisempi tutkimuskirjallisuus antaa olettaa. Fenomenologisen metodin soveltaminen vertailevan tutkimuksen tekemiseen nähdään pääosin pulmallisena, vaikka sillä onkin mahdollista saavuttaa vertailtavia tuloksia. Tutkimuksen ymmärtävän ihmistieteellisen näkökulman tuoma lisäarvo itsensä johtamisen tieteenperinteelle näyttäytyy ilmiön laajempana hahmottumisena perinteiseen lähestymistapaan verrattuna.