Tyhjän paperin ilo ja kammo – Etnografinen tutkimus itseohjautuvuuden tukemisesta 7.-luokkalaisten kuvataidetunnilla dialogin avulla

Abstract

Tutkielmani käsittelee 7.-luokkalaisten kuvataidetunnilla syntyneitä sanallisia ja kuvallisia dialogeja, ja sitä kuinka niiden avulla voi tukea itseohjautuvuuden kehittymistä. Tutkimusstrategiana toimii etnografia, ja analyysimenetelmänä sisällönanalyysi ja professori Jaakko Seikkulan ja tohtori Aarno Laitilan (2012) suunnittelema dialogin analyysi. Aineistoni koostuu seitsemän kuvataidetunnin äänitteistä, kenttämuistiinpanoista ja oppilastöistä.

Teemoittelin dialogit niiden pääpiirteiden mukaan neljään kategoriaan: 1. luokan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa käydyt dialogit 2. oman keskeneräisyyden kohtaaminen dialogissa 3. itsen ja maailman reflektointi dialogissa sekä 4. kuvalliset dialogit luokan ja koulun yhteisöissä. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa käydyt dialogit jakaantuivat niihin vaikuttaneiden piirteiden mukaan. Piirteitä olivat julkisuus, vertaissuhteet, opettajan toiminta, työrauha, valtasuhteet ja aika.

Dialogit kehittävät itseohjautuvuutta itsessään niiden aktivoivan, vapaaehtoisuuteen perustuvan erilaisuuden hyväksyntään perustuvan luonteensa vuoksi. Kuvallisilla ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa käydyillä dialogeilla oli molemmilla omat vahvuutensa itseohjautuvuuden tukemiselle. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa esiintyneet itseohjautuvuutta tukevat piirteet olivat useimmin yhteydessä eettisyyteen vuorovaikutuksessa kuten opettajan johdonmukaiseen vastuun kantamiseen luokan vuorovaikutuksen suhteen, oppilaiden vuorovaikutuksen eri puolien tiedostamisen ohjaamiseen ja yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.

Kuvalliset dialogit tukivat itseohjautuvuuden kehittymistä erityisesti kehittämällä metakognitiivisia taitoja, itsetuntemusta, mahdollistamalla turvallisen ympäristön minuuden ja maailman tutkimiseen ja edistämällä persoonallisuuden rakentumista. Oman keskeneräisyyden kohtaaminen mahdollisti itseohjautuvuuden edellytyksistä itsesäätelykyvyn, autonomian kehittymisen ja itsetunnon tukemisen. Kuvataiteessa merkittävästi läsnäoleva luovuus tukee myös itseohjautuvuutta, sillä uskaltautuminen uusille alueille lisää autonomisuutta ja kasvattaa itsetuntoa.