Kansainvälisen tiedoksiannon vaikutukset siviiliasioissa - erityisesti kuulutustiedoksiannon näkökulmasta
Karhapää, Marika (2021-06-29)
Karhapää, Marika
Lapin yliopisto
29.06.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062940603
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062940603
Tiivistelmä
Rajat ylittävän tiedoksiannon toimittaminen vieraassa valtiossa voi aiheuttaa selvitystyötä ja joskus kiperiäkin tulkintatilanteita kansallisessa siviiliprosessissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia vaikutuksia kansainvälisellä tiedoksiannolla on siviiliasioissa. Kansainvälisestä tiedoksiannosta säännellään kansallisen lainsäädännön lisäksi useammassa samanaikaisesti voimassa olevassa kansainvälisessä instrumentissa. Tutkielma aluksi selvennetään kansainvälisen tiedoksiantoon sovellettavaa normiperustaa.
Tiedoksiannon asianmukaisuudella pyritään toteuttamaan oikeudenkäynnin kontradiktorisuus, mutta samanaikaisesti tiedoksiantomenettely ei saisi aiheuttaa aiheetonta viivästystä ja kantajan oikeuksiin pääsy tulee turvata. Tutkielman tarkastelukohtana on kuulemisperiaatteen ja access to justice -periaatteen tasapainottaminen asian käsittelyn pitkittyessä. Tarkastelu kulminoituu erityisesti OK 11:9:n mukaisten kuulutustiedoksiannon vähimmäisedellytysten täyttymisen arviointiin. Ensin tutkielmassa kiinnitetään lainopin avulla huomiota seikkoihin, jotka on otettava asianosaisten oikeusturvan vuoksi huomioon asianmukaisessa tiedoksiantomenettelyssä. Tällaisia seikkoja ovat vastaanottajan osoitteen selvitysvastuun jakautuminen ja tiedoksiantotapoja sekä kielellisiä oikeuksia koskevat vaatimukset. Lisäksi huomiota kiinnitetään suoritetun tiedoksiannon pätevyyden arviointiin.
Tutkielmassa on empiirisen tutkimuksen avulla kartoitettu tilanteita, joissa asianosaisten oikeuksia on tasapainotettava asian käsittelyn jatkamiseksi. Tasapainottaminen ajankohtaistuu tilanteissa, joissa tiedoksiantoa ei vastaanottavassa valtiossa toimitettu, todistusta tiedoksiannosta ei palautunut ajoissa tai vastaaja on jättäytynyt passiiviseksi. Asian käsittelyn jatkamista on tarkasteltu lainopin sekä teleologisen tulkinnan avulla tilannekohtaisesti. Johtopäätöksinä tutkielmassa todetaan, että ratkaisuohje kuulutuskynnyksen ylittymisestä jää jossain määrin epäselväksi tilanteissa, joissa tiedoksiantoa ei saada toimitettua tai tiedossa olevaa vastaanottajan osoitteen oikeellisuutta ei pystytä varmistamaan. Vastaavaan tilanteeseen päädytään, jos tiedoksiantoa ei saada toimitettua viranomaisteitse oikeaksi varmistettuun osoitteeseen. Asianosaisten eri oikeuksien tasapainottamiseksi on tapauskohtaisessa kokonaisharkinnassa käytettävä apuna teleologista tulkintaa ja kohtuuttomuusharkintaa EIT:n linjaamat arviointikriteerit huomioiden. Tutkielmassa näiden asian käsittelyä pitkittävien tilanteiden taustatekijöiksi osoittautuivat esimerkiksi epäselvät tai niukasti informaatiota sisältävät tiedoksiantotodistukset, tiedoksiannolle varattavan ajan arvioinnin haastavuus sekä vastaanottajan tavoitettavuus.
Tiedoksiannon asianmukaisuudella pyritään toteuttamaan oikeudenkäynnin kontradiktorisuus, mutta samanaikaisesti tiedoksiantomenettely ei saisi aiheuttaa aiheetonta viivästystä ja kantajan oikeuksiin pääsy tulee turvata. Tutkielman tarkastelukohtana on kuulemisperiaatteen ja access to justice -periaatteen tasapainottaminen asian käsittelyn pitkittyessä. Tarkastelu kulminoituu erityisesti OK 11:9:n mukaisten kuulutustiedoksiannon vähimmäisedellytysten täyttymisen arviointiin. Ensin tutkielmassa kiinnitetään lainopin avulla huomiota seikkoihin, jotka on otettava asianosaisten oikeusturvan vuoksi huomioon asianmukaisessa tiedoksiantomenettelyssä. Tällaisia seikkoja ovat vastaanottajan osoitteen selvitysvastuun jakautuminen ja tiedoksiantotapoja sekä kielellisiä oikeuksia koskevat vaatimukset. Lisäksi huomiota kiinnitetään suoritetun tiedoksiannon pätevyyden arviointiin.
Tutkielmassa on empiirisen tutkimuksen avulla kartoitettu tilanteita, joissa asianosaisten oikeuksia on tasapainotettava asian käsittelyn jatkamiseksi. Tasapainottaminen ajankohtaistuu tilanteissa, joissa tiedoksiantoa ei vastaanottavassa valtiossa toimitettu, todistusta tiedoksiannosta ei palautunut ajoissa tai vastaaja on jättäytynyt passiiviseksi. Asian käsittelyn jatkamista on tarkasteltu lainopin sekä teleologisen tulkinnan avulla tilannekohtaisesti. Johtopäätöksinä tutkielmassa todetaan, että ratkaisuohje kuulutuskynnyksen ylittymisestä jää jossain määrin epäselväksi tilanteissa, joissa tiedoksiantoa ei saada toimitettua tai tiedossa olevaa vastaanottajan osoitteen oikeellisuutta ei pystytä varmistamaan. Vastaavaan tilanteeseen päädytään, jos tiedoksiantoa ei saada toimitettua viranomaisteitse oikeaksi varmistettuun osoitteeseen. Asianosaisten eri oikeuksien tasapainottamiseksi on tapauskohtaisessa kokonaisharkinnassa käytettävä apuna teleologista tulkintaa ja kohtuuttomuusharkintaa EIT:n linjaamat arviointikriteerit huomioiden. Tutkielmassa näiden asian käsittelyä pitkittävien tilanteiden taustatekijöiksi osoittautuivat esimerkiksi epäselvät tai niukasti informaatiota sisältävät tiedoksiantotodistukset, tiedoksiannolle varattavan ajan arvioinnin haastavuus sekä vastaanottajan tavoitettavuus.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]