Osallisuus on hyvinvointia. Oppilaiden ja opetushenkilöstön näkemyksiä lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamisen mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Abstract

Suomessa osallisuuden edistäminen liittyy haluun lujittaa yhteiskunnallisen demokratian toimivuutta, ehkäistä syrjäytymistä ja edistää yhteisöllisyyttä. Lasten ja nuorten kasvu aktiivisiksi ja osallistuviksi kansalaisiksi on tärkeää, jotta demokratia vahvistuu tulevaisuudessakin. Kokemus osallisuudesta on myös yhteydessä yksilön hyvinvointiin.

Lasten ja nuorten hyvinvointi on ajankohtainen kysymys, ja etenkin koulupudokkuus, mielenterveysongelmat ja pandemian vaikutukset herättävät huolta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 tavoitteista huolimatta oppilaiden osallisuus ei vielä toteudu toivotulla tavalla. Koulun on tarpeen toimia yhä vaikuttavammin oppilaiden hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistamiseksi. Kun lapsi kokee olevansa yhteisölle tärkeä ja osaavansa toimia sen jäsenenä, myönteinen minäkäsitys vahvistuu, mikä puolestaan on yhteydessä oppimiseen.

Tutkielman tarkoitus on selvittää, millainen on hyvinvoiva kouluyhteisö ja miten oppilaat osallistuvat sen kehittämiseen; miten voidaan vahvistaa oppilaiden osallisuutta hyvinvoivan kouluyhteisön edistämiseksi sekä mitkä tekijät rajoittavat sitä. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jonka tavoitteena ei ole todentaa olemassa olevia totuusväittämiä vaan löytää yksilöllisistä kokemuksista yhteisiä piirteitä, jotka antavat vastauksia tutkimuskysymyksiin.

Tutkielma liittyy Opetushallituksen rahoittamaan Lapin #paraskoulu -hankkeeseen, jossa ovat mukana kaikki Lapin kunnat. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta. Osa tutkimusaineistosta koottiin Lapin #paraskoulu -hankkeen työpajojen yhteydessä. Empiirinen aineisto koostuu 18 oppilaan ja 71 opetushenkilöstön jäsenen lomakekyselystä ja heidän pienryhmätyöskentelynsä havainnoinnista sekä neljän rehtorin yksilöhaastattelusta. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.

Oppilaiden, opetushenkilöstön ja rehtorien käsitys hyvinvoivasta koulusta on varsin yhteneväinen. Keskeisimpänä nousee esille sosiaalisten suhteiden merkitys. Poliittisten suhteiden merkitystä oppilaat ja opetushenkilöstö nostavat esille vain vähän eivätkä rehtorit lainkaan, mikä osoittaa, että vallan jakamisen kokemukset eivät ole oppilaille usein toistuvia. Mielikuva oppilaiden osallisuudesta hyvinvoivan koulun kehittämisessä liittyy vahvasti edustuksellisen demokratian muotoihin. Oppilaiden sosiaalisen osallisuuden vahvistamisen tarve nousee selkeästi esille.

Esteinä oppilaiden osallisuuden kehittämiselle nähdään opettajiin, oppilaisiin sekä olosuhteisiin liittyviä tekijöitä. Jos osallisuuden käsite ymmärretään laaja-alaisesti sosiaalisena ja poliittisena osallisuutena, huomataan, että osallisuuden esteet ovat kuviteltua vähäisempiä. Osa kouluista on osallisuus- ja hyvinvointityössä pitkällä, mutta osalle kyse on asenteellisesta ja ammatillisesta haasteesta, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan määrätietoista johtamista ja tavoitteellista kehittämistä.