Digitaalisten palvelujen rajat ylittävä kuluttajakauppa ja laajeneva arvonlisäveron erityisjärjestelmä
Hasa, Juho (2021)
Hasa, Juho
Lapin yliopisto
2021
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081042650
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081042650
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on tele-, lähetys- ja sähköisten palvelujen rajat ylittävä kuluttajakauppa Euroopan unionissa. Palveluista käytetään yhtenäistä nimitystä digitaaliset palvelut, koska niihin sovelletaan yhteneviä säännöksiä. Tutkielma aloitetaan määrittämällä digitaalisten palvelujen yleiset periaatteet ja historia. OECD:n Ottawan ministerikokouksen suuntaviivat ja siellä kirjatut periaatteet toimivat myös EU:ssa tavoiteltavan sähköisen kaupan sääntelyyn peruspilareina. EU on myös kyennyt saavuttamaan suuren osan kyseessä olevien periaatteiden tavoitteista modernisoimalla rajat ylittävään kuluttajakauppaan liittyviä säännöksiään.
Tutkielmassa on kuitenkin löydetty sääntelystä osioita, joiden soveltamisesta tai soveltamatta jättämisestä aiheutuu käytännön ongelmia. Ensinnäkin sähköisesti suoritettavien palvelujen soveltamisala on liian kapea. Se johtuu palvelun luonteeseen liittyvistä edellytyksistä – pääasiassa automatisoituja ja vaativat vain vähän ihmisen osallistumista. Soveltamisalan kapeudesta seuraa se, että lähtökohtaisesti samat perusominaisuudet omaavia palveluita verotetaan eri tavalla, eri paikassa ja eri verokannalla. Tutkielmassa on määritelty sähköisesti suoritettava palvelu uudelleen tavalla, joka vähentäisi osaltaan tulkinnanvaraisten tilanteiden määrää.
Toiseksi välittäjän asema on tällä hetkellä täytäntöönpanoasetuksen 9 a artiklan perusteella sellainen, jonka nojalla alustojen kautta reititetyn taloudellisen toiminnan arvonlisäverovelvoitteet ovat tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti allokoitu eri toimijoiden välillä. Arvonlisäverodirektiivin ja täytäntöönpanoasetuksen välistä suhdetta olisi selkeytettävä, jotta säännöstä voitaisiin soveltaa sen tarkoituksen mukaisesti myös tulevaisuudessa. Viimeiseksi digitaalisen palvelun hankkijan sijaintipaikan määrittämisessä on liian paljon haasteita. Palvelun myyntimaan määräytyminen säännösten tavoitteiden mukaisesti vaatii palvelun suorittajalta riittäviä tiedonkeruuseen liittyviä aktiivisia toimenpiteitä ja palvelun hankkijalta toimimista vilpittömässä mielessä.
Tutkielmassa on kuitenkin löydetty sääntelystä osioita, joiden soveltamisesta tai soveltamatta jättämisestä aiheutuu käytännön ongelmia. Ensinnäkin sähköisesti suoritettavien palvelujen soveltamisala on liian kapea. Se johtuu palvelun luonteeseen liittyvistä edellytyksistä – pääasiassa automatisoituja ja vaativat vain vähän ihmisen osallistumista. Soveltamisalan kapeudesta seuraa se, että lähtökohtaisesti samat perusominaisuudet omaavia palveluita verotetaan eri tavalla, eri paikassa ja eri verokannalla. Tutkielmassa on määritelty sähköisesti suoritettava palvelu uudelleen tavalla, joka vähentäisi osaltaan tulkinnanvaraisten tilanteiden määrää.
Toiseksi välittäjän asema on tällä hetkellä täytäntöönpanoasetuksen 9 a artiklan perusteella sellainen, jonka nojalla alustojen kautta reititetyn taloudellisen toiminnan arvonlisäverovelvoitteet ovat tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti allokoitu eri toimijoiden välillä. Arvonlisäverodirektiivin ja täytäntöönpanoasetuksen välistä suhdetta olisi selkeytettävä, jotta säännöstä voitaisiin soveltaa sen tarkoituksen mukaisesti myös tulevaisuudessa. Viimeiseksi digitaalisen palvelun hankkijan sijaintipaikan määrittämisessä on liian paljon haasteita. Palvelun myyntimaan määräytyminen säännösten tavoitteiden mukaisesti vaatii palvelun suorittajalta riittäviä tiedonkeruuseen liittyviä aktiivisia toimenpiteitä ja palvelun hankkijalta toimimista vilpittömässä mielessä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4577]