”…mä olin ihan normiyksilö, niinku yhteiskunnan silmissä” - Yhteiskuntaan integroituneiden huumeiden käyttäjien elämänhallinta ja kokemukset palveluissa

Abstract

Pro gradu -tutkielman aihe on yhteiskuntaan integroituneiden huumeiden käyttäjien elämänhallinta ja kokemukset palveluissa. Tutkimuksen tavoite oli ymmärtää yhteiskuntaan integroituneiden huumeiden käyttäjien kynnyksiä hakeutua palveluihin ja palvelujen roolia heidän elämänhallintansa tukijana. Aihe on ajankohtainen ja se tuottaa uutta tietoa huumeiden käyttäjien monimuotoisuudesta, joka tulisi huomioida paremmin päihdepalvelujen tarjonnassa. Tutkielma on laadullinen, fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus, jonka teoreettisena viitekehyksenä on elämänhallinnan käsite ja siihen linkittyvä elämänpolitiikan käsite. Ilmiökenttää kuvaavana viitekehyksenä tutkielma esittelee huumeiden normaalistumisen, yhteiskuntaan integroituneet huumeiden käyttäjät ja päihdepalvelujen kokonaisuuden palvelujärjestelmässä. Tutkimuksen aineistona on seitsemän henkilön teemahaastattelut, jotka analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Haastatelluilla on kokemusta huumeiden käytöstä ajankohtana, jona he opiskelivat tai olivat työelämässä. Analyysi paljasti, että yhteiskuntaan integroituneilla huumeiden käyttäjillä on sekä sisäistä että ulkoista elämänhallintaa. Haastatellut kertoivat elämästään, joka vastasi yhteiskunnan normiodotuksia esimerkiksi opiskelun ja työnteon osalta, mutta johon lisäksi kuului normien vastainen huumeiden käyttö. Sisäisen elämänhallinnan piirteinä näkyivät omien elämänvalintojen mielekkyys, hallittavuus ja ymmärrettävyys. Tietoiset omaa elämää koskevat valinnat rinnastuvat myös elämänpoliittiseen päätöksentekoon. Ulkoisesta elämänhallinnasta kertoivat opiskelun ja työn hoitaminen sekä hallinnassa oleva taloudellinen tilanne. Huumeiden käyttö sai useimmilla haastatelluilla kuitenkin ongelmakäytön piirteitä, joiden seurauksena ulkoinen ja sisäinen elämänhallinta horjuivat. Tiukka sitoutuminen salaiseen elämään aiheutti yksinäisyyttä, kuormitti ja nosti kynnystä hakea apua. Tutkimustulokset osoittavat, että osa yhteiskuntaan integroituneista huumeiden käyttäjistä ajautuu ongelmakäyttäjiksi ja tarvitsisi apua päihdeongelmaan. Heidän mahdollisuutensa palvelujärjestelmässä ovat kuitenkin rajalliset, koska huumeiden käytön paljastuminen koetaan riskinä liittyen esimerkiksi ammatin harjoittamiseen ja lasten huoltajuuteen. Kokemukset palveluissa osin vahvistivat kohderyhmän kokemusta siitä, että apua ei uskalla hakea. Yhteiskuntaan integroituneet huumeiden käyttäjät tarvitsisivat lisää tietoa oikeuksistaan ja hyötyisivät palveluista, joihin voi hakeutua nimettömänä.