Rikosprosessin ulkopuolisessa menettelyssä hankitun todisteen hyödyntämiskielto rikosprosessissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan rikosprosessin ulkopuolisessa menettelyssä hankitun todisteen hyödyntämiskieltoa rikosprosessissa. Rikosprosessin ulkopuolisista menettelyistä tutkielmassa tarkastellaan ulosotto-, konkurssi- ja verotusmenettelyjä. Itsekriminointisuoja on keskeinen rikosprosessiin kuuluva oikeus. Suomessa itsekriminointisuojan soveltaminen laajentui korkeimman oikeuden antaman ratkaisun KKO 2009:80 jälkeen myös rikosprosessin ulkopuolisiin menettelyihin. Itsekriminointisuojaa sovelletaan muussa menettelyssä, kun sillä on ajallinen ja asiallinen yhteys rikosprosessiin ja muussa menettelyssä annetuilla tiedoilla voi olla merkitystä rikosprosessissa näyttönä.

Muussa menettelyssä henkilölle on laissa säädetty tiedonantovelvollisuus, jolla turvataan muun menettelyn tarkoituksen toteutuminen. Tietoja voidaan vaatia myös pakon uhalla. Tiedonantovelvollisuuden ja rikosprosessin itsekriminointisuojan välille syntyy ristiriita, jos tietoja siirtyy rikosprosessiin. Muussa menettelyssä saadun itsekriminointisuojaa loukkaavan todisteen käyttöä estäviä oikeusturvatakeita on säädetty aineelliseen lainsäädäntöön. Viime kädessä itsekriminointisuojan vastaisesti saadun todisteen hyödyntäminen estetään hyödyntämiskieltosäännöllä.

Ulosottomenettelyssä velallisen itsekriminointisuoja on toteutettu tietojen luovutus- ja hyödyntämiskiellolla. Konkurssimenettelyssä itsekriminointisuoja on toteutettu vaitiolo¬mallin avulla. Verotusmenettelyssä, josta itsekriminointisuojasäännökset puuttuvat, suoja toteutetaan oikeudenkäymiskaaren hyödyntämiskieltosäännöksellä. Tutkielman lopussa vertaillaan, miten hyvin eri tavoin toteutetut ratkaisut onnistuvat itsekriminointisuojan turvaamisessa.