Vesiluvan merkitys merituulivoimarakentamisessa

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään vesilain (587/2011) mukaisen vesiluvan merkitys osana merituulivoimarakentamisen lupaprosessia. Eri lupamenettelyiden tarkastelun lisäksi vesiluvan merkitystä arvioidaan tutkimalla sen yhteensovittamisen mahdollisuuksia suhteessa muihin vaadittaviin lupiin. Metodisella tasolla tutkimuksen tehtävänä on selventää voimassa olevan oikeuden sisältöä sekä tuottaa systeemisen tulkinnan avulla perusteltuja vastauksia tutkimuskysymykseen.

Tutkielmassa muodostetaan ensin kokonaiskuva merituulivoimahankkeiden lupamenettelyistä. Tämän jälkeen käydään läpi maankäytön suunnittelua merituulivoimarakentamisen näkökulmasta. Maankäytön suunnittelun käsitteleminen omassa luvussaan oleellista, sillä maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö koskee yhtä lailla maa- sekä vesialueita. Neljännessä luvussa tutkitaan vesiluvan lupamenettelyä ja siitä syntyvän vesilupapäätöksen sisältöä. Luvun lopuksi tutkitaan lupamenettelyiden yhteensovittamismahdollisuuksia sekä valikoitujen EU:n jäsenmaiden merituulivoimarakentamisen edellytyksiä.

Vesiluvan merkitystä osana merituulivoimarakentamisen lupaprosessia voidaan pitää tärkeänä. Vesilupapäätöksessä on mahdollista asettaa sellaisia korvauksia sekä määräyksiä, mitkä eivät ole toteutettavissa muiden merituulivoimarakentamiseen liittyvien lupien nojalla. Lupamenettelyjen yhteensovittamisen osalta Suomessa on viime vuosina otettu askeleita ”yhden luukun” ympäristölupajärjestelmää kohti. Tällä hetkellä käytettävissä olevat yhteensovittamismahdollisuudet ovat kuitenkin pääosin vapaaehtoisia ja edellyttävät hankkeesta vastaavalta aktiivista toimintaa. Yhdeksi kevyimmistä ratkaisuista menettelyjen yhteensovittamiseksi tutkielmassa nähdään lupapäätösten yhdistäminen rajoittamatta muutoksenhakuun oikeutettujen piiriä.