"Kiskotaan se lapsi siihen keskiöön": Varhaiskasvattajien käsityksiä esikoululaisten osallisuudesta
Väisänen, Veera (2021)
Väisänen, Veera
Lapin yliopisto
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021070941282
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021070941282
Tiivistelmä
Oppilaiden osallisuus on tämän hetken opetussuunnitelmat läpäisevä teema, mutta kasvattajien käsitykset osallisuudesta ja sen edistämisen tavoista vaihtelevat. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten esiopetuksessa toimivien varhaiskasvattajien käsityksiä esikoululaisten osallisuudesta. Aineisto kerättiin tekemällä neljä puolistrukturoitua teemahaastattelua syksyn 2020 aikana. Haastateltavat toimivat joko esiopettajina tai lastenhoitajina esiopetuksessa. Aineisto analysoitiin fenomenografisesti ja aineiston pohjalta muodostettiin kuvauskategoriajärjestelmä, joka kertoi haastateltavien käsityksistä suhteessa tutkittavaan ilmiöön.
Tutkimuksen tuloksissa osallisuus näyttäytyi varhaiskasvattajille muuttuneena ja aiempaa lapsilähtöisempänä kasvatuskulttuurin toimintatapana. Varhaiskasvattajat määrittelivät osallisuutta eritoten lasten toimijuuden kautta. Lasten osallisuuden nähtiin edellyttävän sekä yksilö- että ryhmäkohtaisuuden huomiointia, tilannesidonnaisuutta, riittäviä resursseja, että koko työyhteisön sitoutumista ja muutosvalmiutta. Varhaiskasvattajien käsityksissä ilmeni epävarmuutta siitä, mitä osallisuus oikeastaan tarkoittaa ja miten sitä voidaan edistää. Samanaikaisesti varhaiskasvattajat kuvasivat edistävänsä osallisuutta usein erilaisin tavoin. Osallisuuden edistämistä pidettiin merkityksellisenä ja tärkeänä. Sen edistämisellä nähtiin olevan myönteisiä seurauksia niin yksilön, esiopetusryhmän kuin koko yhteiskunnankin tasolla. Osallisuutta edistävän työntekemisen tueksi kaivattiin valmiita toimintamalleja ja ohjeistusta.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että vaikka osallisuudesta ja sen edistämisestä on puhuttu jo pitkään, ei sen merkitys kentällä ole vielä täysin jäsentynyt. Toimintakulttuurin sekä taustalla vaikuttavien asenne- ja ajattelumallien muutos tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Varhaiskasvattajien kouluttaminen lasten osallisuuden tukemiseen, että riittävien resurssien takaaminen laadukkaan työn teon mahdollistamiseksi, voisivat osaltaan edistää lasten osallisuutta tukevien toimien toteutumista.
Tutkimuksen tuloksissa osallisuus näyttäytyi varhaiskasvattajille muuttuneena ja aiempaa lapsilähtöisempänä kasvatuskulttuurin toimintatapana. Varhaiskasvattajat määrittelivät osallisuutta eritoten lasten toimijuuden kautta. Lasten osallisuuden nähtiin edellyttävän sekä yksilö- että ryhmäkohtaisuuden huomiointia, tilannesidonnaisuutta, riittäviä resursseja, että koko työyhteisön sitoutumista ja muutosvalmiutta. Varhaiskasvattajien käsityksissä ilmeni epävarmuutta siitä, mitä osallisuus oikeastaan tarkoittaa ja miten sitä voidaan edistää. Samanaikaisesti varhaiskasvattajat kuvasivat edistävänsä osallisuutta usein erilaisin tavoin. Osallisuuden edistämistä pidettiin merkityksellisenä ja tärkeänä. Sen edistämisellä nähtiin olevan myönteisiä seurauksia niin yksilön, esiopetusryhmän kuin koko yhteiskunnankin tasolla. Osallisuutta edistävän työntekemisen tueksi kaivattiin valmiita toimintamalleja ja ohjeistusta.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että vaikka osallisuudesta ja sen edistämisestä on puhuttu jo pitkään, ei sen merkitys kentällä ole vielä täysin jäsentynyt. Toimintakulttuurin sekä taustalla vaikuttavien asenne- ja ajattelumallien muutos tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Varhaiskasvattajien kouluttaminen lasten osallisuuden tukemiseen, että riittävien resurssien takaaminen laadukkaan työn teon mahdollistamiseksi, voisivat osaltaan edistää lasten osallisuutta tukevien toimien toteutumista.
Kokoelmat
- Pro gradut [4115]