"Lapsi on hyvä, teko on väärä." : Fenomenografinen tutkimus restoratiivisesta sovittelusta varhaiskasvatuksessa osana positiivista kasvatusta

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on tutkia, minkälaista oppimista restoratiivinen sovittelu varhaiskasvatuksessa tuottaa. Tätä päätutkimuskysymystä tukemaan olen muodostanut kolme alakysymystä: 1. Mitä lapset oppivat restoratiivisessa sovittelussa? 2. Mitä yhteyksiä varhaiskasvatuksen työntekijät huomasivat restoratiivisen sovittelumenetelmän käytön ja oman toiminnan välillä? 3. Miten sovittelumenetelmä linkittyy positiiviseen kasvatukseen? Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä tutkittavan aiheen ympäriltä.

Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenografinen tutkimus, jonka avulla on mahdollista tutkia ihmisten käsityksiä ilmiöistä. Aineistonkeruumuotona olen käyttänyt avoimia kysymyksiä sisältävää kyselylomaketta. Kyselylomakkeeseen vastasi viidestä eri päiväkodista yhteensä 23 varhaiskasvatuksen opettajaa, -lastenhoitajaa ja varhaiskasvatusyksikön johtajaa. Haen aineistosta vastauksia tutkimuskysymyksiini lasten oppimiseen ja kasvattajien toimintaan liittyen sekä vertaan saamiani vastauksia Eliisa Leskisenojan (2019) ja Tiia Trogenin (2020) luomiin positiivisen kasvatuksen menetelmiin.

Sovittelu opettaa tämän tutkimuksen perusteella lapsia rakentavaan konfliktinratkaisuun, eli selvittelemään riitoja itsenäisesti ja keskustelua riidoista ja riitatilanteissa, syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen, eli ymmärtämään tekojensa vaikutuksia ja kantamaan vastuuta teoistaan, ja tunnetaitoja, eli omien tunteiden tunnistamista ja nimeämistä sekä empatiataitoja. Kasvattajien toimintaan sovittelu tuo muutoksia tavassa olla vuorovaikutuksessa ristiriitatilanteissa lisääntyneen kuuntelun, myönteisemmän oman puheen ja tunteiden hallinnan kautta. Ristiriitatilanteiden ohjauksessa tapahtuu muutosta tilanteisiin pysähtymisen ja lasten itsenäisen riitojen selvittelyn tukemisen kautta. Sovittelumenetelmällä ja positiivisen kasvatuksen menetelmillä on paljon yhtäläisyyksiä, joten sovittelu asettuu hyvin osaksi positiivisen kasvatuksen ideologiaa.

The purpose of my thesis is to study what kind of learning is generated through restorative mediation in early childhood education. In support of this primary research question, I have formed three sub-questions: 1. What do children learn from restorative mediation? 2. What connections did early childhood education employees find between use of the mediation method and their own action? 3. How does the mediation method link with positive education? The aim of the thesis is to increase understanding regarding the research topic.

The methodology applied in the thesis is phenomenography, which enables the study of persons’ experiences of different phenomena. A questionnaire with open questions was used in collection of study material. The questionnaire was answered by altogether 23 kindergarten teachers, child care providers and daycare managers from five different kindergartens. I analyze the study material to find answers to my research questions regarding children’s learning and educators’ actions and compare the received answers with positive education methods established by Eliisa Leskisenoja (2019) and Tiia Trogen (2020).

Based on this thesis, mediation teaches children constructive conflict resolution, i.e. independent solving of arguments and conversation skills regarding arguments and argument situations, understanding of causal connections, i.e. understanding the implications of one’s own actions and taking responsibility for these actions, and emotional skills, i.e. recognition and naming of their own emotions as well as empathy skills. As regards the educators’ actions, mediation brings change in the manner of interaction in conflict situations through increased listening, increased positivity in one’s own speech as well as emotion control. Change takes place in conflict situation management through pausing in such situations and supporting children to solve conflicts independently. The methods of mediation and positive education have much in common, meaning that mediation is well-suited to form a part of the positive education ideology.