Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä työhyvinvoinnista

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tutki lapsen asioista vastaavien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kontekstissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä niitä tekijöitä, jotka tukevat sosiaalityöntekijän työhyvinvointia yksilöllisellä, organisatorisella ja työn luonteen sekä velvollisuuksien tasolla. Työhyvinvointia tukevien tekijöiden valinnalla pyrittiin löytämään vastauksia niihin haasteisiin, jotka lastensuojelun henkisesti raskas toimintaympäristö ja suuri työn määrä sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille asettavat.

Tätä laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta varten haastateltiin seitsemää lastensuojelun avo- tai sijaishuollossa työskentelevää lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää. Haastattelut tehtiin teemahaastatteluina, jossa työhyvinvoinnista keskusteltiin pääteemojen eli yksilöllisten, organisaation ja työn luonteen tasolla. Työn luonteeseen liittyvään keskusteluun kuului vahvasti lastensuojelun ytimeen kiinnittyvä velvollisuuseettinen pohdinta siitä, miten työtä kuuluisi tehdä oikein ja lapsen edun mukaisesti. Tietoa tämä tutkimus käsitteli pragmaattisesti etsien lastensuojeluun hyviä käytäntöjä, joita voidaan hyödyntää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Tutkimustuloksissa ilmeni, että työhyvinvointia yksilöllisellä tasolla tuki erityisesti vapaa-aika levon, harrastusten ja perhe- tai muun sosiaalisen elämän kautta. Työpaikalla hyväksi koetut työkaverisuhteet paransivat viihtyvyyttä ja mielekkyyttä tulla töihin. Organisaatiotasolla työkavereiden rooli korostui kuorman jakajana hyvien työjärjestelyiden kautta. Hyväksi koettu esimiestyö substanssiosaamisen, ihmisten johtamisen taidon ja sosiaalityöntekijöiden motivoimisen kautta korostuivat organisatorisina työhyvinvointia tukevina tekijöinä. Työn luonteen tasolla työhyvinvointia lisäsi työn merkityksellisyys ja tärkeä tehtävä, jolla turvattiin lapsen oikeutta hyvään ja turvalliseen elämä. Asiakkaiden asioiden hoitamisen velvollisuus lisäsi työhyvinvointia etenkin niillä, jotka pystyivät rohkean itsekkäästi säilyttämään itsestä ja asiakkaasta välittämisen hyvän ja terveen tasapainon.

Johtopäätöksenä tutkimuksesta voidaan vetää, että lastensuojelu ei ole valmis sitä varten lainsäädännössä suunnitteilla oleviin lisätyötehtäviin. Tällä hetkellä lastensuojelussa on vielä mahdollista voida hyvin, jos työjärjestelyt, asiakasmäärä ja hyväksi koettu esimiestyö sen mahdollistavat, mutta tämä vaatii myös työntekijältä itseltään omaan työhyvinvointiin panostamista ja työssä rohkeaa itsekkyyttä.