Työlainsäädännön soveltamisalaan kuuluva työ

Abstract

Tutkielman aiheena on työlainsäädännön soveltamisalaan kuuluvan työn tunnistaminen alustatalouden kontekstissa. Tutkimuksen metodi on lainoppi, jossa hyödynnetään vieraan valtion oikeutta kotimaisen oikeuden lisäksi. Tutkielmassa selvitetään työntekijän suojeltavan aseman peruselementeiksi alisteinen ja riippuvainen asema työnantajasta. Tästä lähtökohdasta tarkastelu etenee ensin selvittämällä alustatyön ominaispiirteet ja alustatyötä tekevien henkilöiden ominaisuuksia siten, että alustatyöhön liittyvät suojelun tarpeen muodostajat tuodaan esiin. Alustatyön kontekstissa teknologian kehitys mahdollistaa aikaisemmasta poikkeavalla tavalla työvoiman käytön ilman työlainsäädännön soveltamista. Näistä tekijöistä on seurauksena alustatyön tekijöiden selkeä riippuvuus ja peitelty alisteisuus suhteessa alustayhtiöihin.

Työlainsäädännön lähtökohtana on sen soveltaminen ainoastaan sellaiseen toimintaan, jota on pidettävä työsuhteessa tehtynä työnä. Tarkasteltaessa kotimaista ja ulkomaista oikeuskäytäntöä käy ilmi, että työsuhteen tunnistamisessa ratkaisevana tekijänä on pidetty työntekijän alisteista tai epäitsenäistä asemaa työnantajan organisaatiossa. Ongelmaksi tällöin muodostuu se, että heikosti tai peitellysti alisteinen mutta voimakkaasti riippuvaiset työntekijät jäävät työlainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle, eli vaille työoikeudellista suojelua, vaikka työoikeus on heikomman suojelun periaatteelle rakentuva oikeudenala. Ongelman ratkaisemiseksi tulisi pyrkiä säätämään työntekijän riippuvaisen aseman suojelemista tavoittelevia säännöksiä. Lainsäädännön päivittämisen tarvetta korostaa se, että yhteiskunnan kehitys mahdollistaa uudenlaiset työnteon muodot, mutta työlainsäädännön soveltamisalaa koskeva tarkastelu ei ole kehittynyt yhtä nopeasti. Tästä aiheutuu riski ennakkoratkaisusta, joka estäisi nykyisen kaltaisen alustatyön, mikä tarkoittaisi alustayhtiöiden toiminnan lakkauttamisen Suomessa. Oikeusvarmuuden vuoksi lainsäätäjän tulisi ottaa alustatyöhön kantaa proaktiivisesti jälkikäteisen reagoinnin sijasta