Vesienhoidon ympäristötavoitteet vesilupamääräysten tarkastamisen perusteena

Abstract

Vesipuitedirektiivi asettaa jäsenvaltioille kaksi ympäristötavoitetta: kiellon heikentää vesistöjen nykyistä tilaa sekä vesistöjen hyvän ekologisen tilan tavoitteen. Kyseiset ympäristötavoitteet on EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöllä vahvistettu jäsenvaltioita sitoviksi. Merkittäväksi uhaksi ympäristötavoitteiden saavuttamiselle on tunnistettu erityisesti vesivoiman tuotannosta vesimuodostumiin kohdistuvat paineet. Vesilupien vahva kansallinen pysyvyyssuoja voikin muodostua merkittäväksi esteeksi ympäristötavoitteiden saavuttamiselle.

Tutkielma käsittelee vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden sitovuutta vesilupamääräysten tarkastamisessa. Tarkastelun kohteena on erityisesti vesilupien pysyvyysdoktriinin ja ympäristötavoitteiden oikeudellisen sitovuuden välinen suhde. Tutkielman tavoitteena on EU-oikeuden etusijaa toteuttavia periaatteita tarkastelemalla selvittää, miten vesienhoidon ympäristötavoitteet voidaan ottaa kansallisesti huomioon vesilupamääräysten tarkastamista koskevia säännöksiä sovellettaessa.

Tutkielma on lainopillinen ja lähestyy vesilupien tarkastamista koskevia velvoitteita EU-oikeudellisesta näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on erityisesti EU-tuomioistuimen ympäristödirektiivejä koskeva oikeuskäytäntö, mutta myös kansallinen vesilupamääräysten tarkastamista koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö. Tutkielmassa hyödynnetään myös kriittisen ympäristöoikeuden keinoja, kun pyritään kehittämään kansallista vesioikeutta ympäristötavoitteet vahvemmin huomioonottavaan suuntaan.

Tutkielmasta selviää, että ympäristötavoitteiden oikeudellinen sitovuus ulottuu myös velvollisuuteen tarkastaa kansallisia vesilupamääräyksiä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Kansalliset vesilupamääräysten tarkastamista koskevat säännökset näyttäytyvätkin siten puutteellisina, kun ne eivät yksiselitteisesti mahdollista vesilupien tarkastamista ympäristötavoitteiden perusteella. Tutkielma esittää lainsäädäntömuutosten sijaan muita tapoja ympäristötavoitteiden huomioonottamiseksi vesilupien tarkastamisessa EU-oikeuden etusijaa toteuttavien periaatteiden avulla. Tutkielmassa systematisoidaan erityisesti laillisuusvalvontavaikutusta osaksi eurooppalaista ympäristöoikeutta jäsenvaltioiden harkintavallan rajojen määrittelemiseksi ja ympäristötavoitteiden toteutumiseksi.