Turvarievusta perinneäitiin: sidokset äitien ja aikuisten lasten välillä

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen äitien ja heidän aikuisten lastensa sidoksen ylläpitämistä käytännöissä. Perhesosiologian ja äitiystutkimuksen kenttiin kiinnittyvän tutkielmani keskeisinä ja analyysia ohjaavina käsitteinä ovat sosiaalinen sidos, eritoten äidin ja lapsen välinen sidos, sekä perhekäytännöt, joita tulkitsen David H. J. Morganin määritelmään pohjautuen. Osana perhekäytäntöjä tarkastelen myös äidin ja lapsen väliseen suhteeseen liitettyjä diskursiivisia käytäntöjä. Aineistoinani ovat Helsingin Sanomien Nyt-verkkoliitteen ja toimittaja Reetta Rädyn verkkokyselylomakkeella keräämä Äitinä aikuiselle 2000 -kyselyaineisto, jossa on 189 aikuisen lapsen äidin vastausta, sekä itse samoin verkkokyselylomakkeella keräämäni Äitinä aikuiselle 2019 -aineisto, johon sain yhteensä 33 vastausta. Analysoin aineistoja laadullisen sisällönanalyysin keinoin, mutta käytän hyväksi myös joitakin määrällisen tutkimuksen elementtejä, kuten osuuksien ja vastaajamäärien kvantifiointia sekä osuuksien havainnollistamista kaavioiden avulla. Analyysissa käyn läpi sidoksen ylläpitämisen käytäntöjä yhteydenpidon ja avustaminen näkökulmista – nämä valikoituivat analyysin kohteiksi erityisesti toiminnan vuorovaikutteisen luonteen vuoksi. Lisäksi lähestyn sidoksen ylläpitämisen diskursiivisia käytäntöjä tarkastelemalla äitien merkityksiä aikuisille lapsilleen sekä nostamalla esille sidoksen koettelemisen tilanteita tarkoituksenani tuoda sidoksen, sen ylläpitämisen ja sen korjaamisen käytännöt näkyviksi tilanteissa, joissa sidoksen katkeaminen voisi olla mahdollista. Tulosten mukaan uusi teknologia ei ole tasoittanut eroja yhteydenpidon tahdissa lähellä ja kauempana asuvien lasten välillä. Äitien vastauksissa maantieteellinen läheisyys näkyy kaikin puolin tiiviimpänä yhteydenpitona ja kasvokkaista yhteydenpitoa arvostetaan muita muotoja enemmän. Taloudellista apua tarjotaan erityisesti korkean sosioekonomisen aseman perheissä, joiden lapset ovat itsenäisen elämän alkutaipaleella etulyöntiasemassa ikätovereihinsa verrattuna. Eritoten opiskeleville aikuisille lapsille annetaan apua avokätisesti mutta vain silloin, kun siihen on mahdollisuus taloudellisen tilanteen ja etäisyyden puitteissa. Vastaukset eivät juuri haasta äitiyden normeja, mutta niiden kautta voi tarkastella syitä, jotka johtavat sidoksen koettelemiseen. Analyysista nousee esiin kolme äitiyden ideaalityyppiä, joista jokaiselle on ominaista tietyt sidoksen toiminnalliset ja diskursiiviset ylläpidon muodot.