Kryptovaluuttojen käytön ja sääntelyn haasteet rahanpesussa, terrorismin rahoituksessa ja huumekaupassa

Abstract

Tässä tutkimuksessa on selvitetty kryptovaluuttojen käytön ja sääntelyn haasteita rahanpesussa, terrorismin rahoituksessa ja huumekaupassa. Tutkimuksessa tehdään käsitteellinen ero virtuaalivaluuttojen ja kryptovaluuttojen välille. Kryptovaluutat ovat pseudo-anonyyminen digitaalisen käteisen muoto, joka mahdollistaa taloudellisten transaktioiden tekemisen ilman keskitettyjen tahojen valvontaa. Hajautettu teknologia on tuottanut uusia haasteita lainsäätäjille ja lainvalvontaviranomaisille. Tutkimuksessa pyritään löytämään vastauksia näihin haasteisiin.

Tutkimus on metodologisesti oikeusdogmaattinen, oikeussosiologinen, oikeuspoliittinen ja oikeusvertaileva. Tutkimuksen lähdeaineistoon kuuluu kotimaista oikeuskirjallisuutta, ulkomaisia tieteellisiä artikkeleja, virallisaineistoja, kuten erinäisten järjestöjen laatimia raportteja sekä muita verkkolähteitä. Aiheen laajempaa yhteiskuntaa koskettavan kontekstuaalisen luonteen vuoksi lähdeaineisto on monin paikoin poikkitieteellistä.

Tutkimuksessa on neljä pääosiota. Ensin käsitellään yleisimpiä kryptovaluuttoja ja lohkoketjuteknologian ominaisuuksia, jotka edesauttavat kryptovaluuttojen rikollista käyttöä. Teknisemmästä ja aihetta taustoittavasta osiosta siirrytään käsittelemään kryptovaluuttojen asemaa kansainvälisessä rahanpesun ja terrorismin vastaisessa järjestelmässä sekä etenkin EU:n säädöksissä. Tämän jälkeen edetään kryptovaluuttoihin osana kansainvälistä rikollisuutta, käydään läpi kryptovaluuttojen käyttöä rikostyypeittäin sekä eritellään joitakin oikeudellisia erityisongelmia. Tutkimuksen viimeisessä pääosiossa pohditaan kryptovaluuttojen sääntelyvaihtoehtoja, kuten sääntelyn toteuttamista hajautetussa ympäristössä.

Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena tuodaan esiin, että kryptovaluuttojen rikollisen käytön ehkäiseminen kansainvälisessä rahanpesun ja terrorismin vastaisessa järjestelmässä sekä huumausaineiden kaupassa edellyttää kansainvälistä yhteistyötä, kansallisella tasolla proaktiivista suhtautumista ja pitkällä aikavälillä tapahtuvaa poikkitieteellistä yhteistyötä uuteen teknologiaan perustuvien valvonta- ja sääntelyratkaisujen luomiseksi. Tehokas sääntely vaatii kaksitasoista järjestelmää. Keskitettyjen ilmoitusvelvollisten toimijoiden sääntelyn tulee perustua yhdenmukaiseen käsitteistöön. Toiseksi on kehitettävä hajautetussa ympäristössä tapahtuvaa teknologialähtöistä sääntelyä.