Tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakaskohtaamisissa kokemista riski- ja uhkatilanteista

Abstract

Pro gradu -tutkielma lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakaskohtaamisissa kokemista riski- ja uhkatilanteista. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja se on toteutettu keväällä 2021. Tutkimuksen aineisto käsittää erään suomalaisen kaupungin viiden lastensuojelun sosiaalityön-tekijän haastattelut. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Sisällönanalyysi on aineisto-ohjaava ja analyysin tukena on käytetty vuorovaikutusteorioita.

Tutkimuksen lähestymistapa on sosiaalityöntekijöiden näkökulma työssä kohdattavista riski- ja uhkatilanteista. Tutkimuksessa sosiaalityöntekijät määrittelevät millaisia riskejä ja uhkia he työssään kohtaavat ja millaisin vuorovaikutuksellisin ja konkreettisin keinoin konfliktitilanteita voidaan ennakoida ja ehkäistä. Sosiaalityöntekijät kuvasivat haastavia asiakaskohtaamisia sekä sitä, millaisia keinoja he ovat näissä tilanteissa käyttäneet.

Tutkimustulosten mukaan sosiaalityöntekijät kohtaavat erilaisia riski- ja uhkatilanteita työssään vaihtelevasti ja kausittain. Asiakkaiden taholta tulevaa nimittelyä he eivät kokeneet varsinaiseksi riskiksi, sillä nämä tilanteet ovat työssä tavanomaisia, eikä niillä nähty olevan juurikaan vaikutusta työskentelyyn. Henkinen väkivalta ja erilaiset uhkaukset olivat yleisiä ja ne toteutetaan usein erilaisten viestintävälineiden välityksellä. Fyysistä väkivaltaa asiakaskohtaamisssa oli koettu harvemmin, mutta seurausvaikutukset olivat vakavampia.

Lopputuloksena voidaan nimetä organisaation vahva vaikutus riski- ja uhkatilanteiden ehkäisyyn ja ennakointiin. Sosiaalityöntekijöiden riski kohdata eskaloituneita tilanteita asiakaskohtaamisissa lisääntyy, mikäli työturvallisuuteen ja sen suunnitteluun ei arjen työssä ole riittävästi aikaa ja ohjausta. Toisaalta riski- ja uhkatilanteiden luonne ja yleisyys eivät välttämättä välity organisaation tietoon. Sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät he ehdi tehdä kohtaamistaan riski- ja uhkatilanteista turvallisuusilmoituksia, jotka toisivat tilanteet organisaation tietoisuuteen. Tällä hetkellä turvallisuuden varmistaminen asiakaskohtaamisissa perustuu suurelta osin sosiaalityöntekijän aiempaan osaamiseen, kiinnostukseen sekä kollegoilta arjen työssä opittuihin taitoihin.