Tutkimus vapaaehtoisesti lapsettomien ympäristöperusteluista Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian käsitteitä hyödyntäen

Abstract

Viime aikoina mediassa on noussut esille vapaaehtoisen lapsettomuuden ympäristöperustelut. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista perustelee valintaansa muun muassa ylikansoittumiseen liittyvillä perusteluilla. Aiemmissa vapaaehtoista lapsettomuutta käsitelleissä tutkimuksissa ympäristösyihin tai -perusteluihin ei ole vielä tarkemmin perehdytty. Ympäristöaiheista kiinnostuneena tavoitteenani on selvittää, mitä ympäristöperustelut ovat, miten niillä perustellaan vapaaehtoista lapsettomuutta sekä millaisia arvoja ja ajattelutapoja perusteluiden taustalla on. Toisena tavoitteena on myös pohtia, mikä tekee aiheesta niin kiistanalaisen.

Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksästä teemahaastattelusta. Tutkimuksen teoriana ja metodisena välineenä toimii uusi retoriikka ja Chaïm Perelmanin argumentaatioteoria. Koska tutkin perusteluita, sopii uusi retoriikka hyvin tutkimukseeni, sillä siinä on kiinnostuttu nimenomaan perustelemisesta eli argumentoinnista. Käytän analyysissani Perelmanin argumentaatioteoriasta esisopimuksen ja yleisön käsitteitä.

Analyysin tuloksena löytyi kolme perusteluryhmää. Ensimmäisessä ryhmässä vapaaehtoisesti lapsettomat perustelivat valintaansa epävarman tulevaisuuden ja tuhoutuvan maapallon uhkakuvilla. Ryhmän laajempana esisopimuksena oli ajatus lapsen edusta. Moni haastateltava koki, ettei ole enää lapsen edun mukaista syntyä maailmaan, joka on tuhoutumassa. Toisessa ryhmässä vapaaehtoista lapsettomuutta perusteltiin ympäristötekona ja yhteistä hyvää edistävänä tekona. Esisopimuksena oli ajatus maapallon resurssien rajallisuudesta, jonka seurauksena lapsettomuus näyttäytyi väistämättä resursseja säästävänä ja siten myös hyvänä valintana. Kolmannessa ryhmässä vapaaehtoista lapsettomuutta perusteltiin ihmislajin ja muun luonnon välisen suhteen epätasapainoon liittyvillä perusteluilla. Perusteluiden esisopimuksena oli biosentrinen arvohierarkia, jonka mukaan kaikki lajit ovat samanarvoisia. Koska ihmislajin nähtiin olevan syyllinen ympäristöongelmiin, eivät haastateltavat halunneet tuoda enempää ihmisiä maapallolle omalta osaltaan.

Löydettyjen perusteluiden voidaan tulkita olevan osittain puolustavaa retoriikkaa, jolla pyritään vahvistamaan vapaaehtoisesti lapsettoman identiteettiä. Ennen kaikkea tulokset kuitenkin osoittavat aitoa toisinajattelua, sillä perusteluryhmistä löytyy paljon vallitsevista ajattelutavoista poikkeavaa ajattelua.