”Olipa kipakkaa tekstiä” – Suomalaisten työeläkeyhtiöiden kehykset Helsingin Sanomien uutisissa

Abstract

Tutkielmani käsittelee suomalaisten työeläkeyhtiöiden kehystämistä Suomen suurimman sanomalehden Helsingin Sanomien uutisoinnissa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, millaisena suomalaisten työeläkeyhtiöiden toiminta näyttäytyy uutisartikkeleissa, millaisia erilaisia kehyksiä kirjoituksista on mahdollista tunnistaa sekä pohtia sitä, onko Helsingin Sanomien rakentama uutiskehystäminen todenmukaista.

Tutkielma on toteutettu analysoimalla Helsingin Sanomien uutisaineistoa vuosien 2015 ja 2021 välillä ja voidaan luokitella kehysanalyyttiseksi tutkimukseksi. Tutkielmassa kehysanalyyttinen viitekehys on sekä metodologinen että teoreettinen. Jotta poliittinen viestintä voisi olla onnistunutta, siltä yleensä edellytetään onnistunutta kehystämistä. Kehysten avulla voidaan ryhmitellä asioita yleisölle merkityksellisiksi viesteiksi ja tällä tavoin kehykset ovat pysyvä osa journalismia. Lähtöolettamana on, että asioiden kehystäminen voi vaikuttaa yleisön näkemyksiin, mutta tässä tutkielmassa ei keskitytä siihen, millä tavoin lukijat kehyksiä tulkitsevat tai miksi kehystäminen on muodostunut tietynlaiseksi, vaan siihen, millä eri tavoilla kehystämistä ilmenee. Helsingin Sanomissa kehystetään työeläkeyhtiöitä vastuullisuuden, valvonnan, sijoittamisen, kilpailun ja avoimuuden näkökulmista. Lisäksi toistuu kehystämisen tapa, jossa puhutaan pahimman vaihtoehdon skenaarion toteutumisesta eli mitä tapahtuu, mikäli yksittäinen yhtiö menee konkurssiin.

Lähtöolettamana tutkielmassa on ollut, ettei mikään uutisointi voi olla näkökulmatonta. Pelkkien faktojen listaaminen on harvoin mielenkiintoista journalismia. Lehdistöltä odotettu neutraali, riippumaton ja puolueeton uutisointi yhdistyy mielikuvissa yleensä totuudenmukaiseen uutisointiin. Oletus on kuitenkin jo lähtökohtaisesti absurdi, sillä uutisoinnissakin on aina jonkinlainen näkökulma. Sanomalehdet eivät ole samalla tavalla puoluesidonnaisia kuin aiemmin, mikä on voinut rakentaa yleisölle mielikuvaa journalismin poliittisten tai muiden mieltymyksien olemattomuudesta.

Tutkimustulokseni on, että uutisointi liittyen työeläkeyhtiöihin on tuotettu korostuneen kriittisestä näkökulmasta. Ihmisiin on usein toistuvilla kehyksillä sitä helpompi vaikuttaa, mitä vähemmän he asiasta tietävät. Asiakokonaisuuden tuntevat ihmiset taas odottavat kehyksiltä väkevyyttä. Kehyksen voimakkuus määrittyy muun muassa sen mukaan, mistä lähteestä se on peräisin ja onko se ristiriitainen aiempien näkemysten kanssa. Mikäli Helsingin Sanomien lukija kuitenkin seuraisi työeläkeyhtiöiden tapahtumia ja alaa ainoastaan Helsingin Sanomien uutisoinnin kautta, saattaisi hänelle jäädä varsin kaavamainen, epäilevä, yksipuolinen ja negatiivinen kuva työeläkeyhtiöiden toiminnasta.