Määrähinnoittelu ja SEUT 101 artikla: taloudelliset vaikutukset menettelyn tarkoituksenmukaisemman arvioinnin perustana

Abstract

Euroopan unionin kilpailusääntöjen avulla pyritään turvaamaan häiriötön kilpailu sisämarkkinoilla. Toimivilla markkinoilla hyödykkeet siirtyvät esteettä jäsenvaltiosta toiseen. SEUT 101 artiklassa kielletään kilpailua rajoittavina sellaiset yritysten väliset sopimukset ja muut menettelyt, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittaminen. Tällaiset toimet ovat 101 artiklan 2 kohdan mukaan mitättömiä. SEUT 101 artiklan 3 kohta mahdollistaa kuitenkin yksittäispoikkeuksen 1 kohdan mukaisesta kiellosta, kun kaikki lainkohdassa asetetut poikkeamisedellytykset täyttyvät. Kilpailuviranomaisten huomio on perinteisesti kiinnittynyt erityisesti horisontaalisiin, keskenään kilpailevien toimijoiden välisiin, kilpailunrajoituksiin. Viime aikoina erityisesti Euroopan komission mielenkiinto on kuitenkin herännyt myös vertikaalisia, eri tuotanto- tai jakeluportailla toimivien yritysten välisissä suhteissa ilmeneviä, kilpailunrajoituksia kohtaan.

Määrähinnoittelulla tarkoitetaan vertikaalista menettelyä, jolla yläportaan toimija edellyttää alemman portaan yritykseltä tietyn hyödykkeen myymistä määrättyyn kiinteään hintaan, tai vaatii, että tuotteen myyntihinta ei saa alittaa asetettua vähittäismyyntihintaa. Vertikaalisia sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus vapauttaa tietyt vertikaalisopimusten ryhmät SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisten poikkeusedellytysten yksilökohtaisen arvioinnin tarpeesta. Ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin lukeutuvat menettelyt, määrähinnoittelu muiden ohella, jäävät kuitenkin ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle. Määrähinnoittelu on kiellettyä sitä käyttävän toimijan markkinaosuudesta riippumatta.

Menettelyn arviointia on vakiintuneesti pidetty tarpeettoman torjuvana, ja eurooppalaista lähestymistapaa on verrattu jopa Yhdysvaltain absoluuttiseen per se -laittomuuteen. Komissio on pitkään pyrkinyt määrähinnoittelun kokonaisvaltaisempaan, taloudelliset vaikutukset huomioivaan arviointiin. Nykykäytäntö näyttäytyy kuitenkin edelleen hyvin joustamattomana. Aihe on jälleen erityisen ajankohtainen nyt, kun nykyisen ryhmäpoikkeusasetuksen voimassaolo on päättymässä, ja uuden, vuonna 2022 voimaantulevan asetuksen valmistelu on käynnissä. Tutkielmassa tarkastellaan lainopillista tutkimusmetodia hyödyntäen niitä mahdollisia muutostarpeita, joita määrähinnoittelun nykyiseen sääntely- ja tulkintakäytäntöön liittyy, kiinnittäen huomiota erityisesti menettelyn tosiasiallisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Edelleen tutkielmassa hahmotellaan niitä keinoja, joilla määrähinnoittelun joustavampaa lähestymistapaa käytännössä voitaisiin toteuttaa.