”Sillä ei ole mitään merkitystä missä me ollaan ja opetetaan.” Opettajien käsityksiä tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden kanssa työskentelystä avoimessa oppimisympäristössä

Abstract

Yhä useammissa Suomen uusissa ja peruskorjatuissa koulurakennuksissa on käytössä avoimet oppimisympäristöt. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä opettajilla on tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden kanssa työskentelystä avoimessa oppimisympäristössä. Avoimella oppimisympäristöllä tarkoitan sellaista koulurakennuksen sisällä olevaa tilaa, joka on suurempi kuin perinteinen luokkahuone, jolloin sitä voi käyttää yhtä aikaa useampi opettaja oppilaineen, ja sitä voidaan kalusteilla ja sermeillä muunnella paremmin opetuksen tarpeisiin soveltuvaksi.

Toteutin tutkielman teemahaastatteluna, ja sen lähestymistapana oli fenomenografia. Tutkittavina oli kymmenen opettajaa neljästä Suomen koulusta. Opettajista kuusi oli eri vuosiluokkien alakoulun luokanopettajia, kaksi yläkoulun aineenopettajaa ja kaksi erityisopettajaa. Kaikki opettajat olivat työskennelleet vähintään vuoden koulussa, jossa iso osa opetuksesta toteutettiin avoimessa oppimisympäristössä. Heistä jokainen oli työskennellyt myös perinteisessä koulussa, jossa ei ollut lainkaan käytössä avoimia oppimisympäristöjä.

Tutkielman tulokset analysoin fenomenografisella analyysillä. Päätulokseksi muodostui horisontaalinen kuvauskategoriasysteemi, jossa oli neljä tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden työskentelyyn avoimissa oppimisympäristöissä liittyvää kuvauskategoriaa: tilojen muunneltavuus, yhteistyö, oppitunnin rakenne ja tukimuodot. Tutkielmassa mukana olleiden opettajien mukaan tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden kanssa työskentely onnistui avoimissa oppimisympäristöissä yhtä hyvin kuin perinteisissä luokkatiloissa, kun otti opetuksessa huomioon oppitunnin rakenteen ja tukimuodot sekä hyödynsi monipuolisesti avoimen oppimisympäristön tilojen muunneltavuutta ja yhteistyötä.