Yhteyksiä luomassa : nykytaideperustainen ilmiöpohjainen oppiminen Euroopan kansalaisuuden tarkastelussa

Kuvataidekasvatuksen alaan lukeutuvassa tutkimuksessani tarkastelen nykytaiteen toimintamalleja ja ryhmäblogien käyttöä dialogisen oppimisen mahdollistajina Euroopan kansalaisuudesta. Lähestyn tutkimusaihetta taideperustaisen toimintatutkimuksen strategian kautta opetuksen käytännön kehittämisenä ja toiminnan reflektointina. Tutkimuksen käytännön osuus on toteutettu Creative Connections -nimisessä kansainvälisessä taidekasvatushankkeessa (2012–2014). Artikkeliväitöskirjani koostuu viidestä osajulkaisusta ja yhteenveto-osasta. Tutkimuksessani yhdistän kuvataidekasvatuksen lähtökohtia kansalaiskasvatukseen ja mediakasvatukseen, jolla tuon esiin uuden näkökulman nykytaiteeseen ilmiöpohjaisen oppimisen välineenä, Euroopan kansalaisuuteen monialaisen opetuksen aiheena ja ryhmäblogeihin luokkatilaa laajentavana oppimisympäristönä.

Tutkimukseni teoriaosassa määrittelen taideoppimista ja nykytaiteen ominaisuuksia monialaisessa opetuksessa. Ilmiöpohjaista oppimista taustoitan suhteessa oppiaineiden väliseen integraatioon ja opetuksen eheyttämiseen. Euroopan kansalaisuutta tarkastelen tutkimuksessani sosiaalipedagogiikan ja psykologian näkökulmista kokemuksina yhteisön jäsenyydestä, omasta identiteetistä ja toimijuudesta. Kansalaisuuden osana korostuu tällöin mahdollisuus ilmaista itseään ja mielipiteitään yhteiskunnallisiin asioihin liittyen. Ryhmäblogien käyttöä perustelen sosiaalisen median opetuskäytön, osallistavan mediakasvatuksen, dialogisen verkko-oppimisen sekä monilukutaidon näkökulmista.

Tutkimukseni osajulkaisuissa tarkastelin Creative Connections -hankkeen toimintaa eri aineistojen kautta. Ensimmäisessä artikkelissa selvitin nykytaiteen esimerkkiteosten ja toimintamallien käyttöä hankkeessa analysoimalla osallistujakouluista laaditut tapaustutkimusraportit ja opettajien tuntisuunnitelmat. Toisessa artikkelissa tarkastelin Euroopan kansalaisuuden lähestymistä yhteisö- ja ympäristösidonnaisesti nykytaiteen toimintamalleilla otoksessa oppilaiden töitä. Kolmannessa osatutkimuksessa tutkin oppimisen kokemuksia hankkeen toiminnassa oppilaiden ja opettajien haastatteluista ja palautteesta. Erityistä huomiota kiinnitin ryhmäblogien käytön kokemuksiin ja merkityksiin oppimisessa. Neljännessä osatutkimuksessa analysoin kaikkien osallistujien kuvallisia tuotoksia ryhmäblogeissa rajaten ne eurooppalaisuuden representaatioihin. Tuloksena hahmotin erilaisia oppilaiden ilmaisemia suhteita Eurooppaan. Viidennessä artikkelissa arvioin aiemman neljän osatutkimuksen tuloksia verraten taideoppimisen teorioista teemoittelemiini taiteen integraation perusteluihin. Osatutkimusten perusteella muodostin tutkimuksessani kokonaiskuvan kehitetystä nykytaidetta ja kansalaisuuskasvatusta yhdistävästä oppimisesta ja hahmottelin sen perusteella nykytaideperustaisen ilmiöoppimisen ulottuvuuksia ja taideperustaisen integrointityylin määrittelyä.

Artikkelieni tuloksissa ja niiden pohjalta pyrin tutkimuksessani vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1.) Mitä Euroopan kansalaisuudesta voidaan oppia nykytaiteen ja taidekasvatuksen kautta? 2.) Mitä merkitystä ryhmäblogeilla on kuvataiteen opetuksen osana ja ilmiön tarkastelussa? 3.) Mitä hankkeen toiminnan perusteella voidaan päätellä nykytaiteen ja kuvataidekasvatuksen roolista ilmiöpohjaisessa ja monialaisessa oppimisessa?

Toiminnan analysoinnin tuloksena korostui, että taidetoiminta mahdollisti toimijuuden ja yhteenkuulumisen kokemuksia sekä oman yhteisön ja ympäristön tarkastelua. Nykytaiteen kautta Euroopan kansalaisuutta lähestyttiin erilaisten identiteettien ja Euroopan representaatioiden kautta. Toimijuus, yhteisöön kuuluminen ja identiteetti nousivat hankkeessa Euroopan kansalaisuutta, nykytaiteen toimintamalleja sekä sosiaalisen median verkko-oppimisympäristöä yhdistäviksi tekijöiksi. Toiminnassa keskeistä oli nykytaiteen ja sosiaalisen median alustan mahdollistamat tilat osallistua dialogiin Euroopan kansalaisuudesta. Oman kuvallisen teoksen tekemisen kautta Euroopan kansalaisuudesta muodostui oppilaille omakohtainen ja omaa arkea koskettava ilmiö.

Tuloksien pohjalta esitän, että CC-hankkeessa kehitetty nykytaideperustainen ilmiöpohjainen oppiminen kohtaa opetuksen eheyttämisen tavoitteet oppilaskeskeisyydestä, moniaistisuudesta ja kokemuksellisuudesta, laajemman ymmärryksen rakentamisesta sekä laaja-alaisen osaamisen kehittämisestä. Euroopan kansalaisuus oli ajankohtainen, yhteiskunnallinen ja jokaista henkilökohtaisesti koskettava teema. Olennaista oli oppimisympäristön laajentaminen autenttisiin yhteisöihin ja paikkoihin niin verkossa kuin fyysisessä ympäristössä.
Ryhmäblogeissa ilmiöstä oli mahdollista dialogisesti rakentaa laajempaa ymmärrystä eri osallistujien tekemien ja jakamien teosten kautta sekä samalla kehittää kulttuurista ja visuaalista monilukutaitoa.

Tutkimukseni teoreettisena tuloksena esitän nykytaideperustaisen ilmiöpohjaisen oppimisen mallin, jossa keskeisinä ulottuvuuksina toimivat: a.) omakohtainen ja b.) yhteisöllinen ilmiöstä oppiminen taidetoiminnan kautta, nykytaiteesta oppiminen ilmiöpohjaisen tarkastelun kautta ja laaja-alaisen osaamisen kehittyminen nykytaideperustaisessa ja ilmiöpohjaisessa työskentelyssä. Tutkimukseni perusteella monialaisessa kontekstissa nykytaiteen rooli painottuu toimijuuden tilan tarjoamisena ja dialogin välineenä. Taideperustaiseksi määrittelemässäni oppiaineiden integraatiossa ilmiötä tarkastellaan siihen liittyvien kokemusten, merkitysten ja arvojen kautta, joita teoksissa ilmaistaan. Teoksien kautta voidaan välittää kulttuurista ja omakohtaista tietoa ilmiöstä ja käydä dialogia aiheesta. Ilmiön tarkastelu nykytaideperustaisesti ja yhteistyössä verkkoympäristössä tarjoaa oppilaille erityisiä oman toimijuuden malleja ja tiloja, joilla voidaan tukea osallisuuden ja aktiivisen kansalaisen kokemuksia sekä pyrkiä dialogiseen oppimiseen ilmiöstä.

Kokoelmat

Väitöskirjat [352]