Maanomistajan oikeuksien rajoitukset Puolustusvoimien käyttöön varatulla alueella

Abstract

Puolustusvoimien harjoitus- ja ampuma-alueita on Suomessa merkittävä määrä. Alueita on etelästä pohjoiseen koko valtakunnan alueella sekä merialueilla, kun otetaan huomioon kaikki puolustushaarat (maa-, meri- ja ilmavoimat sekä rajavartiolaitos). Vuonna 2003 tehdyn selvityksen mukaan puolustushallinnon käytössä oli 320 000 hehtaaria maata, joka on noin 1 % Suomen kokonaispinta-alasta. Harjoitus- ja ampuma-alueiden naapurikiinteistöjen maanomistajat voivat olla yksityisiä henkilöitä, yrityksiä, tai muita oikeushenkilöitä.

Naapurikiinteistöllä tapahtuva sotilastoiminta voi luonnollisesti aiheuttaa monenlaista harmia arkipäiväisissä asioissa, kuten teiden kulumista raskailla ajoneuvoilla tapahtuvan ajon seurauksena, meluhaittoja, tai kotieläinten häiriintymistä. Haittojen merkittävyys maanomistajalle vain korostuu tilanteessa, jossa koko yksityinen maa-alue sijaitsee harjoitus- ja ampuma-alueen sisällä. Puolustusvoimien alue voidaan kaavoittaa yhtä lailla niin valtion, kuin yksityisenkin maanomistajan maille. Tutkielman tarkoituksena on selvittää maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) maanomistajalle tarjoamien (maan)omistajanoikeuksien käytön rajoituksia kiinteistön ollessa kaavoituksessa osoitettu kaavamerkinnällä EP Puolustusvoimien alueeksi.

EP-alueita on kaikissa kaavamuodoissa, eli niitä löytyy niin maakunta-, yleis-, kuin asemakaavoista. Tutkimusintressi on pilkottu kahteen pienempään osa-alueeseen. 1) Puolustusvoimien alueet Itä-Lapin maakuntakaavassa (2014) sekä Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavassa (2021) ja Puolustusvoimien alueiden vaikutukset maanomistajille näiden maakuntakaavojen vaikutusalueilla. 2) Puolustusvoimilta vaadittava näyttö alueen tarpeellisuudesta, eli ”näyttökynnys” jonkin alueen määrittelemiseksi Puolustusvoimien alueeksi.

Tutkielman metodi on oikeusdogmatiikka. EP-alueeksi määritteleminen on aina arvopunnintaa. Tällainen arvopunninta on ominaista ympäristöoikeudelle. Vastakkaisia arvoja voidaan havaita olevan ainakin omistusoikeus ja maanpuolustus. Välillisesti maanpuolustuksesta voidaan johtaa jokaiselle kuuluva turvallisuus, joka on omistusoikeuden tavoin perustuslain tasoisesti suojattu perusoikeus.