YLIMMÄT LAILLISUUSVALVOJAT LASTENSUOJELUN OIKEUSTURVAN YTIMESSÄ – VAI OVATKO SITTENKÄÄN?
Nummelin, Aki (2021-11-20)
Lapin yliopisto
20.11.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112056304
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112056304
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin antamat ratkaisut lastensuojelun asiakkaiden tekemiin kanteluihin vaikuttavat asiakkaiden oi-keusturvan toteutumiseen.
Tutkimusmenetelmänä on haastattelujen ja ylimpien laillisuusvalvojien tekemistä ratkaisuista laadittujen asiakirjojen avulla tehdä tapaustutkimuksen keinoin kuvaus tapauksista, joissa lastensuojelun asiakkaat ovat tehneet saamasta kohtelusta kantelun sekä analysoida tapauksista tehtyjä kuvauksia lainopin keinoin.
Tutkimusteoriana käytän kriittistä oikeuspositivismia sekä Law and Society -tutkimussuuntausta, joiden mukaan oikeus muodostaa oman itsenäisen toiminta-alueensa, mutta johon ympäröivä yhteiskunta voimakkaasti vaikuttaa. Tutkimusintressini on sekä kognitiivinen että teoreettinen.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni, eli millaisin oikeudellisin periaattein ylimmät laillisuusvalvojat ovat arvioineet lastensuojeluviranomaisten ratkaisuja, sain tutkimustulokseksi, että oikeudellisia periaatteita on viisi: 1) lapsen etu, 2) oikeusturvan takaaminen, 3) yksityisyyden suojan takaaminen, 4) yhdenvertaisuus, 5) riittävät resurssit.
Toiseen tutkimuskysymykseeni, eli miten ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut ovat vaikuttaneet lastensuojelun asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen, sain tutkimustulokseksi, että oikeusasiamiehen kantelijaa puoltavista lausunnoista huolimatta tilanne asiakkaiden saaman oikeudellisen kohtelun osalta ei ollut muuttunut kuin vähäisessä määrin joissakin tapauksissa. Virallisissa selvityksissä ylimpien laillisuusvalvojien toimien vaikuttavuudesta on lähinnä arveluita siitä, millaisia vaikutuksia toimilla on voinut olla. Seurantatutkimusta vaikuttavuudesta ei ole tehty. Keskeisenä ongelmana tuli ilmi, että ylimmillä laillisuusvalvojilla ei ole riittäviä oikeudellisia painostuskeinoja käytettävissään, jotta heidän ratkaisunsa tulisivat noudatetuiksi.
De lege ferenda -osuudessa esitän tarkempaa määrittelyä, miten ja millä pätevyydellä lapsen etu tulee arvioida. Lisäksi esitän tukea lastensuojelun asiakkaille kirjallisten valitusten tekoon sekä että ylimmät laillisuusvalvojat käyttäisivät syyteoikeuttaan nykyistä tehokkaammin, jotta viranomaisten suorittamat lainvastaiset teot lastensuojelun asiakkaita kohtaan saataisiin tehokkaampaan tutkintaan. Myös laillisuusvalvojien ratkaisujen vaikuttavuudesta tulisi järjestää seurantatutkimus.
Tutkimusmenetelmänä on haastattelujen ja ylimpien laillisuusvalvojien tekemistä ratkaisuista laadittujen asiakirjojen avulla tehdä tapaustutkimuksen keinoin kuvaus tapauksista, joissa lastensuojelun asiakkaat ovat tehneet saamasta kohtelusta kantelun sekä analysoida tapauksista tehtyjä kuvauksia lainopin keinoin.
Tutkimusteoriana käytän kriittistä oikeuspositivismia sekä Law and Society -tutkimussuuntausta, joiden mukaan oikeus muodostaa oman itsenäisen toiminta-alueensa, mutta johon ympäröivä yhteiskunta voimakkaasti vaikuttaa. Tutkimusintressini on sekä kognitiivinen että teoreettinen.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni, eli millaisin oikeudellisin periaattein ylimmät laillisuusvalvojat ovat arvioineet lastensuojeluviranomaisten ratkaisuja, sain tutkimustulokseksi, että oikeudellisia periaatteita on viisi: 1) lapsen etu, 2) oikeusturvan takaaminen, 3) yksityisyyden suojan takaaminen, 4) yhdenvertaisuus, 5) riittävät resurssit.
Toiseen tutkimuskysymykseeni, eli miten ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut ovat vaikuttaneet lastensuojelun asiakkaiden oikeuksien toteutumiseen, sain tutkimustulokseksi, että oikeusasiamiehen kantelijaa puoltavista lausunnoista huolimatta tilanne asiakkaiden saaman oikeudellisen kohtelun osalta ei ollut muuttunut kuin vähäisessä määrin joissakin tapauksissa. Virallisissa selvityksissä ylimpien laillisuusvalvojien toimien vaikuttavuudesta on lähinnä arveluita siitä, millaisia vaikutuksia toimilla on voinut olla. Seurantatutkimusta vaikuttavuudesta ei ole tehty. Keskeisenä ongelmana tuli ilmi, että ylimmillä laillisuusvalvojilla ei ole riittäviä oikeudellisia painostuskeinoja käytettävissään, jotta heidän ratkaisunsa tulisivat noudatetuiksi.
De lege ferenda -osuudessa esitän tarkempaa määrittelyä, miten ja millä pätevyydellä lapsen etu tulee arvioida. Lisäksi esitän tukea lastensuojelun asiakkaille kirjallisten valitusten tekoon sekä että ylimmät laillisuusvalvojat käyttäisivät syyteoikeuttaan nykyistä tehokkaammin, jotta viranomaisten suorittamat lainvastaiset teot lastensuojelun asiakkaita kohtaan saataisiin tehokkaampaan tutkintaan. Myös laillisuusvalvojien ratkaisujen vaikuttavuudesta tulisi järjestää seurantatutkimus.
Kokoelmat
- Pro gradut [3935]